A. Kätke Kuutar poikiasi,
Päivätär pereitäsi!
B. Kiellä Kuutar lapsiasi,
Päivätär perehiäsi!
Tämä rukous saa selityksensä siitä läheisestä suhteesta, jossa mehiläinen keskiaikaisessa käsityksessä oli pyhään Neitsyeeseen.
Neitsyt Maarian legenda voisi myös selittää Päivättären ja Kuuttaren kehräämis- ja kutomistaidon. Yleinen on vienanpuolisissa häärunoissa vertaus:
Se on Kuuttaren kutoma,
Päivättären kehreämä.[77]
Suomenkarjalaisessa Lapsenitkun-asetuksessa esitetään Kuutar eli Päivätär kutovana ja kehräävänä ja rukoillaan niiltä yhtäläistä suojavaatetta kuten yleensä Maarialta:
Kuulin Kuuttaren kutovan, Päivittären kehreävän. Kuo mulle kultahursti, huolita hopeapäitä, jonka alla yöt makaisin, päivät päältä tappelisin!
Sama kuvaus tavataan Suomen pohjois-Karjalassa kertomarunon alkuna; sitä seuraa pyhimyksille ominainen kullan ja hopean antaminen:
Kuulin Kuuttaren kutovan, Päivättären kehreävän kultaisesta kuontalosta, hopeaisesta lavasta. — Antoi Kuutar kultiansa, Päivätär hopeitansa.
Vielä kuvataan Kuutar eli Päivätär kultiaan ja hopeitaan kaipaavana ja niiden vuoksi kyyneliä vuodattavana suomenkarjalaisessa Tuomensynnyssä:
Kuutar itki kultiahan, Päivätär hopehiahan. Vierähti vesipisara kaunihille kasvoillensa, kaunihilta kasvoiltansa riveälle rinnallensa, tuosta vierähti norohon; tuosta kasvoi kaunis tuomi.