Paholaiset ja pahat paikat.
Pyhimysten vastakohtana runoissa esiintyvät paholaiset, joiden nimityksiä ei myöskään ole vähäinen joukko.
Alkuperäisimmät pahat henget ovat syntyneet sellaisista vainajista, jotka jo eläessään ovat olleet suvustaan eristäytyneitä pahantekijöitä taikka jonkun onnettomuustapauksen johdosta jääneet tavanmukaisia hautajaisia ja haudalle vietäviä uhreja vaille, joita siis joko ei ole tahdottu tai ei ole voitu palvonnalla suvunsuosijoina säilyttää.
Jokainen vainaja saattoi laiminlyödystä uhrista muistuttaakseen vaivata tautina. Siitä johtui helposti mielikuva erikoisista heidän lähettämistään taudinhengistä. Lähettäjistään lopulta kokonaan eristyneet taudinhaltiat tietysti käsitettiin yksinomaan pahaa tekeviksi. Tämä merkityksen kehitys kuvastuu, kuten olemme nähneet, kalma sanan käytännössä.
Erityisesti peljättynä tautina on suuri rupi, s.o. isorokko, Suomen itä-Karjalassa saanut, osakseen uhripalvontaa. Kun rokkotautiselle pyydettiin maitoa tai muuta ruokaa, katsottiin välttämättömäksi antaa sitä, jottei suuri rupi suuttuisi ja rupeisi niihin, jotka eivät sairasta auttaneet. Suuren ruven aikana ei saanut poukkuja pestä, ei kenkiä tervata eikä mitään likaista liikuttaa, ei edes tuvan lavitsaa pestä eikä tuhkia hiiloksessa kohentaa. Jos suuri rupi tuli suuttuneeksi, piti sille laittaa piirakoita ja lämmittää sauna. Piirakat ynnä viina pantiin pöydälle ja kaikki saatavissa olevat rupilapset kutsuttiin syömään. Se, johon rupi oli suuttunut, pantiin toisten keskelle. Lapsen äidin piti sitten kumarrella: "syökäät, hyvät vieraat Ospitsh Iivanitshat (ruven isä on Iivana)!" Sitten hän läksi lapsi sylissä ja viinalasi kädessä saattamaan toisten talojen lapsia, vaikkapa vain parikymmentä syltä. Viinaa piti tarjota joka lapselle ja sanoa: "juokaa, hyvät vieraat Ospitsh Iivanitshat, ottakaa hyväksi nämä meidän pitomme, älkää pahastuko!" Vielä oli piirakka heitettävä pihalle aidan selkään sanoen: "tässä on teille, hyvät vieraat, tuomisia, menkää kotiinne!" Jollei lapsi vielä sillä aterialla alkanut parantua, vietiin hänet lämmitettyyn saunaan ja viskattiin viinalla löylyä. Kylvettäessään äiti luki: "tässä on teille, hyvät vieraat, juomiset ja tuomiset, antakaa rauha ja terveys!"
Vielä v. 1909 suuren ruven liikkuessa Suojärvellä kertoi lääkäri pitäjäläisten saapuneen sairaan luo herkuttelemaan, muka taudin henkeä kestitsemään. Sairas itse istui ruokapöydän ääressä, ja kukin pyysi Ospitshaa luokseen. Taudin uskottiin siten käyvän lievemmäksi. Taudin nimi johtuu venäläisestä ospa, 'isorokko'.
Myös runoissa personoiduista taudeista on huomattava ruven eli paiseen haltia, jota on kuvailtu sekä nais- että miespuoliseksi. Useimmiten se esitetään taudin synnyttäjänä.
A. Ruskea rupinen piika, paha paisetten emonen synnytti rupisen poian, äkähisen ällitteli. B. Ruskea rupinen äiti, miksis teit rupisen poian? C. Ruskea rupinen herra, paha paisetten isäntä, joka loi rupisen poian. D. Ruskea ruven kuningas, paha paisehen emonen, miksi sait rupisen poian?
Puhuteltuna tämä haltia tarkoittaa milloin itse tautia, milloin sen lähettäjää:
E. Ruskea rupinen seppä, paha paisetten kuningas! — Alene, älä ylene! F. Mene pois mätäinen ämmä, rupea rupinen neiti ihosta alastomasta! G. Rupi tyttö, ruutu neiti, maahan ruovuta rupesi! H. Ruskea rupinen neiti, paha paisetten emusa, ota pois lainattusi ihosta imentoraukan!