Näihin haltioihin kuulunee myös Sotamiehenluvussa personoitu riita.
Riian ukko, riian akka, riian entiset eläjät, riita sie itsekin olet, veäs vettä vängin päälle!
Pahansuoviksi vainajainpalvoja saattoi käsittää vielä vierasten heimojen henkiolentoja, jotka omaistensa kannalta olivat tietysti hyväntahtoisia, kun vain saivat tarpeellisen lyylittelynsä.
Hyvien ja pahojen henkien vastakohta kehittyy kuitenkin varsinaisesti vasta silloin, kun uudempi uskonnonmuoto voittaa vanhemman. Suomalaisilla on tämä tapahtunut kahdesti, ensi kerran ukkosenpalvonnan kohotessa vainajainpalvonnan yläpuolelle ja toisen kerran tämän vuorostaan syrjäytyessä kristinuskon tieltä. Edellisellä kerralla on osa vainajain ja niistä johtuneitten haltiain nimityksistä voinut saada pahan merkityksen, jälkimäisellä ovat uuden uskonnon mukanaan tuomat muukalaisten paholaisten nimitykset saaneet lisäyksiä sekä vainajain että ukkosjumalan nimistöstä.
Vainajainpalvonnan ja ukkosenpalvonnan voimme eroittaa esim. hammastaudin-parannustaioissa, joissa hammastikku on tehtävä milloin puusta, milloin metallista. Puinen hammastikku on yleisimmin pihlajasta veistettävä, metallinen taas on tavallisesti saatettava yhteyteen ruumiin kanssa.
Molempien palvontain vastakohtaisuus ilmenee siinä pelossa, joka eripaikkaisilla haltioilla on ukkoseen nähden. Huoneessa, jossa Ukon särkemiä puita poltetaan, ei asu kyöpeli. Manalaiset saadaan ajetuksi talosta, jos vanhalla pajamoukarilla kartano kierretään kolmesti ja joka kerralla lyödään tällä ukkosjumalan aseella perinurkkaan hokien: "pois entiset eläjät, uudet tulevat sijaan!" Sen, jolla on kirkonväkeä hallussaan, pitää ukkosilmalla olla myllynkiven silmässä. Aarteen saa Ukontaltan avulla, koska sen haltia (kalma) pelkää Ukon voimaa. Vedenhaltioita eli näkkejä ukkonen vihaa ja tappaa.
Myös loitsuissa Ukkoa rukoillaan "karkoittamaan kalmalaisia". Nämä kuitenkin voivat tarkoittaa pahoja henkiä kristillisessä merkityksessä, joita runoissa Isä Jumalan käsitteesen yhtynyt Ukko tavallisesti ahdistaa.
Erityisesti huomattava on pahoja karkoittavan loitsijan nimittäminen Ukon pojaksi.
A. Lieneekö minussa miestä,
Ukon poiassa urosta,
Vankamoisessa varoa?
B. Onko miehissä mehua,
Ukon poijissa urosta,
ken kärsis käsin ruveta?
Tosin voi Ukkoa tällöinkin ajatella kristillisen Luojan nimitykseksi, kuten säeparissa: