Minä Ukon, Akan poika.
vanhan Maarian nuorin poika.
Mutta toiselta puolen eroittautuu loitsija Ukon poikana kristillisen
Jumalan pojasta.
Jos ei minussa miestä,
Ukon poiassa urosta,
onhan poiassa Jumalan.
Samoin tunnettiin Skandinaaviassa Thor-jumala peikkojen ahdistajana sekä niiden suojelijana, joille oli annettu hänen nimensä tavallisen miehen- tai naisennimen eteen liitettynä (esim. Thor-Björn, Thor-Gerd).
Ennen esitetyistä vainajainnimityksistä enimmät tavataan myös paholaisen merkityksessä. Runoissa esiintyvät pahoina olentoina koljo sanan johdannaisista Koljumi, Kuljus ja Koljolainen.
A. Tuo Jeesus tulinen miekka — jolla paiskoan pahoa, rumat henget ruhtaisisin, jolla ma hurttia hosuisin, Koljumin kovasti löisin! B, Läksi Kuljus kulkemahan, Emon Valjus vaappumahan, tuon jalat jäällä näkyvi, jalan isku jaukahuvi. Kuljus poika pakkasella, Kuljus pakkanen itsekin. C. Leppä Lemmäksen tekemä, Pelkolaisen pehmittämä, Koljolaisen kasvattama.
Viimeksimainitun Koljolaisen kertosana Pelkolainen on yhdistettävä virolaiseen pitämyspuun nimitykseen pelgepuu eli varjopuu ja venäjänkarjalaiseen "pelastajaa, puoltajaa" merkitsevään sanaan pelash, pelgahan, joille Setälä on löytänyt vastineen skandinaavialaisesta fylgja, "seuralainen, varjohaltia".
Pelkahan eli pelkähän tapaamme myös runoissa, Maatapano-rukouksessa:
Anna maata maan luvalla, maan luvalla, puun luvalla, pyhän pelkähän luvalla t. pyhän pellon pelkahalla!
Maahisista, jotka lähinnä maan alla asuvat, Laestadius eroittaa manalaiset, "jotka ovat vielä syvempään helvettiin vajonneet".