Keijusista huomauttaa Ganander, että niitä uskotaan olevan sekä valkeita ja mustia, hyviä ja pahoja, vaikka muutamilla onkin se käsitys, että ne ovat välihenkiä, eivät enkeliä eivätkä perkeleitä.
Keijusen toisintomuoto keito eli keitolainen käytetään runoissa useimmiten jonkun paholaisnimen kertosanana.
Ota Piru pistoksesi,
Keitolainen keihäimesi!
Kurho eli kurki, jonka jo Lencqvist tuntee yhdistyksessä paha kurki, voi ilmankin tätä mainesanaa saada pahan merkityksen.
(Käärmeelle:)
A. Pure Kurko poikiasi!
B. Herran henki, Kurjen kuono,
pahan hengen partakarva.
Peijaisille sukua oleva peijakas tunnetaan, paitsi kiroussanana, myös runokielessä paholaisen nimityksenä.
Nouse Peijakas pesästä,
Hiisi hiilihuonehesta!
Vainajaa kansankielessä merkitsevä sana, joka runoissa paholaisena ilmaantuu, on vielä kallas.
Ne Kallas pajahan kantoi,
Hiisi hiilihuonehesen.
Skandinaavilaisesta dverg, "kääpiö", johtuneet kiroussanat verkanen ja turkanen ovat ennen mainitut. Jälkimäisestä tavataan johdannainen turkamoinen Puunsynnyssä.