Kyyitöläisen (!) Ganander mainitsee olevan matojen emuu ja käärmettä kuvattavan säkeellä: "Kyytöläisen eli Kyynäläisen kyntö-ruoska".
Vanhassa käärmeenluvussa (Raudusta vuodelta 1687) on:
Kytyläinen kämpyläinen, Viholaisen veljenpoika.
Samat paholaisen nimitykset esiintyvät toistensa kertosanoina Gananderin julkaisemassa Puunsynnyssä, jonka rinnalle vielä eräs toisinto asetettakoon.
A. Kovin itki Kyläläinen, Viholainen vingutteli; kyynel juoksi Kyön silmästä. B. Kovin itki Kyytöläinen, mato musta juorotteli; kyynel juoksi kyyn silmästä.
Jälkimäinen lohikäärme esiintyy joskus vanhemmassa muodossa louhikäärme. Myös muinaisklassillinen lohikäärmeen nimitys draco on ruotsinkielen välityksellä joutunut länsisuomalaiseen manaukseen:
Vanhan traakin kainalohon.
helvetin kaaren alle.
Runoissa tavallisempi lohikäärmeen nimitys on lapakäärme eli lapokäärme, s.o. käärme, jolla on lapaluut siipineen.
A. Tuulimato merestä nousi, Lapakäärme lainehesta. B. Tuulimato tulipunainen lapakäärme 9:stä lain. C. Tuos tänne tulinen käärme, latokäärme lakkimahan! D. Vesikyyt ve'estä nosti, lapokäärmeen[87] lainehesta.
Tuulimadon ja lapakäärmeen väliin voi vielä ilmaantua Syöjätär: