A. Tuulimato maasta nousi,
Syöjätär merestä nousi,
Lapakäärme lainehesta.
B.— — — lainehesta.
Tuli suihki tutkaimesta,
pää paistoi auringolta
Syöjätär ja lapakäärme esiintyvät myös kahden toistensa kertosanoina:
Syöjätär syvälle syntyi,
lapakäärme lainehille.
Tällöin on kuitenkin tavallisesti lapakäärmeen sijalla lapalieto, s.o. lapaliero. Erityisesti Vesikyynsyntyyn kuuluu säepari:
Syöjätär merehen (myös: vesille, tai: syvähän) sylki,
lapalieto lainehesen (l. lainehille).
Joskus käy sylkemisen edellä kuvaus Syöjättären eli lapaliedon soutamisesta.
Souti Syöjätär vesiä, tulikurkku turjutteli, lapalieto lainehia punaisella purjehella.
Mainitussa säeparissa, joka on Käärmeenluvuissa hyvin yleinen, ovat molemmat sanat monin tavoin vääntyneet. Lapalieto on ymmärretty Lapin asukkaaksi: Lapin lieto ja tästä edelleen Lapitar, siitä on muodostettu tekosana lapahutti tai laatusana lapoville (laineille) ynnä välimuotoa "lakeille laineille" edellyttävä tarullinen nimi Lakeitar.
Syvälle merelle sylkevästä Syöjättärestä on saatu Syvätär, Syletär eli Sylkäys, lisäksi on siitä väännetty Syökäri, 'tullitarkastaja' (vrt. ruotsin sökare), sekä pyhimyksen nimi Sylvester. Syöjätär nimen johto on kuitenkin päivän selvä. Jo Ganander selittää sen kuuluneen ihmissyöjiin ja olleen julman ja suuren lihansyöjän. Syömisen käsitteen siihen yhdistää runokin:
Kukkuipa ennen mun käkeni —
Söipä Syöjätär käkeni.