Ganander on Lemmon määritellyt lentäväksi paholaiseksi. Ilmassa lentäväksi selittää myös Fellman Lempoa Suomen Lapissa kuvailtavan. Runoistamme päättäen sille näyttää olevan erikoisesti ominaista juuri lentäminen:
A. Lähe Lempo lentämähän,
kirjosiipi kiitämähän!
B. kilpasiipi kiitämähän!
C. sinisiipi kiitämähän!
Samaan ominaisuuteen viittaa myös Lemmon lentimien, siipien ja sulankynän mainitseminen.
Mainittu siivekkyys kuitenkin johtuu kristillisestä pahan enkelin mielikuvasta, joka joskus muutenkin loitsuissa tulee esille:
Pois paha pakenemahan,
Saatana samoamahan,
kipusiipi kiitämähän!
Lentämisen liittymisessä useimmiten Lempo-sanaan voidaan myös alkusoinnun vaikutusta havaita, samoin kuin hiihtämisen ja edempänä mainittavan Hiiden rinnastamisessa.
Lemmon lierilakki eli liekkilakki on niinikään saatu kristillisen kansanuskon paholaiselta, jonka punainen päähine on vuorostaan manalaisilta lainattu.
Toisinaan mainitaan Lemmon poika vastakohtana emo- eli iso-Lemmolle:
A. Poika Lemmon leikatahan polvilla oman emänsä. B. Ison Lemmon polven päällä. C. Emälemmot leikatahan, poikalemmot poltetahan.
Lemmon vaimo ja neito ovat harvinaisia. Useammin esiintyy naispuolisena Lempona sen johdannainen Lemmes eli Lemmäs tai Lemmetär. Puunsynnyn säe: "Leppä Lemmon kasvattama eli luoma" on yleisimmin saanut muodon: "Leppä Lemmeksen tekemä." Kertosäkeet, joissa haapa sanotaan Hiiden ja pihlaja Pirun tekemäksi, todistavat, että Lemmeskin on pahaksi olennoksi käsitettävä.