Kimmo sanasta on välistä johdettu paikannimikin. Hammas-madon jauhamista varten pyydetään "kivet Kimmolan mäeltä". Nähtävästi on tässä tarkoitettu Kipumäen kiveä, johon Kimmon pojaksi sanottu kivi on sekaantunut.
Kivensynnyssä ilmaantuu vielä muita väännöksiä Kilka sanasta:
A. Kivi Kikka mannun eukko.
B. Kivi Kiikka Lemmon poika.
Näihin on verrattava Ampiaisenluku:
Otappa Kikko kokkosesi,
Hiien Lempo lintusesi!
Mahdollista on, että Kilka sanasta johtuu myös vermlantilaisten Kivenlukujen alussa esiintyvä Killikki eli Kyllikki, jollei tämä ole pyhimyksen nimi. Samoinkuin Kyllikkiä, pyydetään joskus kiven avaimia antamaan: "kivi Kiikki kaiman poika". Kilka ja Kyllikki saattaisivat olla toisiinsa yhtäläisessä suhteessa kuin Nyrkäs ja Nyyrikki.
Alkusoinnun vaikuttama väännös Kilka sanasta esiintynee Puunsynnyn säkeissä:
Koivu Kolkon kasvattama,
Kolkon latvasta vetämä.
Mutta tässä voi olla myös sekamuoto sanoista Kilka ja Koljo. Franssilassa, mainitsee Ganander, tavataan lähellä toisiaan Koljonkivi ja Kiljonkivi sekä samoilla seuduin Koljonsuvanto ja Kiljonkangas. Kansa hänelle kertoi, että näitä kiviä olivat kilvassa heitelleet kaksi jättiläistä, nimeltä Koljo ja Kiljo. Jälkimäisen hän on ilmeisesti muodostanut omannosta Kiljon, jonka oikea nimentö kuuluisi Kilko, s.o. Kilka.
Kilka sanasta tavataan myös vähennysmuoto Kilkainen.