A. Ruomalaisen ruoskan siima.
B. Ruman hengen ruoska.
Paholaisen nimityksiin on lisäksi luettava Rutimo, joka on Kalevalasta tunnettu yhdistyksessä Rutimoraita (UK 2: 182, 185). Alkuosa Rutimo on yhdistetty lappalaisten helvetinnimitykseen Rut-aimo eli Rota-aimo. Lappalaisen sanan alkuosaa rutu eli rota on taas verrattu suomalaiseen rutto, johtaen molemmat skandinaavilaisesta "paisetta" merkitsevästä sanasta muinaisisl. throte, vrt. thrutinn, 'turvonnut': jälkimäinen osa aimo vastaa skandinaavilaista heim, 'koti'.
Sana rutto voidaan kuitenkin myös selittää lyhennyksenä rutto-taudista, s.o. rutosti eli pikaisesti tappavasta taudista, jossa tapauksessa lappalaisten rutu voitaisiin siihen yhdistää vain verrattain myöhäisenä lainana suomesta. Toiselta puolen rutu haltialle omistettu uhri, kokonaisena maahan kaivettu hevonen, viittaa skandinaavilaiseen vaikutukseen. Missään tapauksessa ei Rutimo sanan jälkiosa -imo ole johdettavissa aimo sanan olemattomasta suomalaisesta vastineesta.
Näiden epäilysten johdosta olin kokonaan hyljännyt Rutimon ja Rut-aimon vertailun ja tullut samaan päätökseen kuin K.A. Franssila Ison tammen tutkimuksessaan, joka nojautuen kertosanaan puu murska on Rutimon yhdistänyt sanoihin rutjoa ja ruti "rikkinäinen olotila". Muutamassa Lönnrotin kirjaanpanossa on Rutimoraita selitettynä: "vanha raita, rutio, laho".
Mutta viimeksi kiintyi huomioni toiseen puun murskan rinnalla tai ilmankin sitä esiintyvään Rutimoraidan kertosanaan paha tammi.
A. Mistäs noita nuolet saapi? — Oksista Rutimon raian, puun murskan murenemista, pahan tammen taittumista. B. Oksista Rotimoraian, pahan tammen taittumoista.
Myös tavallinen raita käsitetään runoissa pahaksi puuksi eikä ainoastaan tammen yhteydessä, vaan siitä erikseenkin.
A. Ei ole tammen kaatajoa eikä raian raatajoa, puun pahan hävittäjeä. B. Rutta (sel. kukka) raiasta putosi, papelo pahasta puusta.
Raita niinmuodoin liittyy niihin puihin, joita pidettiin paholaisen luomina:
Kaikki puut Jumalan luomat, vaan paju on pahan tekemä, pihlaja pirun tekemä, haapa Hiien h—poika.