Elinansurma-runossa asetetaan ylimäinen taivas ja alimainen helvetti vastakkain. Näiden keskivälillä oli toisella puolen maanpäällinen elävien ilma, runojen ja satujen Ilmola[93] eli keski-ilma, jota vastaa Edda-tarujen Midgardr ja myöhemmän skandinaavilaisen kansanuskon Middelhjem ynnä Mandhjem, 'ihmiskoti', sekä toisella puolen maanalainen vainajain odotuspaikka, n.s. "kiirastuli", jota vainajain yhteisasumukseksi luultavasti jo pakanuuden aikana käsitetty Tuonela eli Manala katolisella ajalla lähinnä tuli merkitsemään.
Pahan paikan käsitteen on suomalaisille vasta korkeampi uskonto mukanaan tuonut. Sen nykyisin tavallisin nimitys helvetti johtuu skamdinaavilaisesta helviti, s.o. Helin eli Manalan rangaistus. Mutta runoissa käytetään sen rinnalla yleisesti vanhempaa nimitystä hiisi.
Hiiden on E.A. Tunkelo yrittänyt yhdistää muinaisislantilaiseen hidi (nykyisruotsin hide l. ide), joka merkitsee karhun talvipesää. Virossa merkitsee hiis l. hiid, hiie metsikköä ja etenkin pyhänä pidettyä metsikköä. Myös Agricolan suomennoksissa tavataan hiidet myöhemmän raamatunkäännöksen (pyhiä) "metsistöjä" ja "korkeuksia" vastaavana. Eräässä haltiansa puhuttelussa loitsija sanoo nostavansa nukkumasta:
Pellon alle peitetyitä,
hiien alle heitetyitä.
Hiisi tässä nähtävästi tarkoittaa asunnon läheisyydessä olevaa kalmistoa.
Tavallisesti kuitenkin runoissa hiisi sana liittyy myöhempään, skandinaavilaisperäiseen käsitykseen vuoresta vainajain olinpaikkana.
A. Huuan hiiestä apua, vuoresta väkeä puutun, alta kallion alaisten. B. Ota hiiestä hevonen, varsa vuoresta valitse, mustatukka tunturista!
Jonkun kerran tavataan hiisi yhdistettynä metsää merkitsevään Tapioon:
Hiien riihi lämpiävi,
Tapion talo näkyvi.
Metsästä hiiden kuitenkin eroittaa siihen liittyvä kammottavaisuuden maine: