Korpi on käynehen urohon,
hiisi metsä käymättömän.
Siten on käsitettävä myös sanonta: mene hiiteen! joka lienee alkuansa vastannut ruotsalaista: gå till skogs, 'mene metsään!' Pyhän ja kammottavan paikan merkityksestä kehittyi helposti pahan paikan käsite. Runoissa paikallisen hiiden tavallisin vastine, kuten mainittu, on helvetti.
Paikallinen merkitys on hiisi sanalla myös hiidenväen käsitteessä, jota on käytetty sekä kirkonväen että metsänväen merkityksessä.
Varsinais-Suomessa Pyhämaassa kerrotaan suntion jouluaamuna kirkkoon mennessään nähneen hiidenväkeä niin pitkän jonon, ettei kumpaakaan päätä näkynyt.
Pohjois-Satakunnassa on uskottu, että hiidenväki on pientä päätöntä kansaa, joka kulkee metsissä omia polkujaan; niiden johtajalla on pää. Jos joku ihminen joutuu hiidenväen poluille, ei hän enää osaa kotiin, vaan "hurmaantuu" ja tulee aivan samaan paikkaan kävellessään. Hiidenväellä on pieniä kulkusia, joista kuulee, koska ne tulevat; silloin on paras heittäytyä maahan ja olla nukkuvinaan, sillä nukkuvalle ne eivät tee mitään pahaa. Toisen tiedon mukaan hiidenväet, jotka pitivät pieniä tiukuja kaulassa, olivat hyvin pikkuisia, ainoastaan peukalon kokoisia; mutta nenällä oli miltei heidän oma pituutensa.
Vedenväkeäkin näkyy hiidenväki joskus edustavan. Uudellamaalla kuviteltiin hiidenkansan eli lintukololaisten, joita mahtui yhdeksän yhteen ammeen pohjaan, tulevan ulos lähteestä.
Hiidenväkeä sanotaan myös painajaisten olevan; niitä ei kärsi vedenväki. Runoissa tavataan painajaisen kertosanana hiidenkuolia.[94]
Hiidenväkeä voitiin sanoa myös yksinkertaisesti Hiisiksi, joiden uskottiin näkymättömässä muodossa hiipivän ihmisten seuroissa, samoin kuin vainajain henkien.
Mutta Hiidet eivät esiinny ainoastaan kääpiöntapaisina kuten yleensä vainajat. Enimmäkseen hiidenkansa eli Hiidet rinnastetaan kuviteltujen entisajan eläjäin jättiläisten kanssa. Becker mainitsee Hiisien asuvan paitsi vuorissa ja järvissä myös puitten alla. Kun näihin ukkonen löi, sanottiin ukkosjumalan Hiisiä ahdistavan; tarinoidaanpa joskus löydetyn hirmuisen jättiläisen kokoinen Hiisi ukkosen kuoliaaksi lyömänä.
Onko personalliseksi käsitetyllä yksilöllisellä Hiidellä ollut hiiden- eli metsänhaltian merkitys, on harvojen ja epävarmojen todistuskappaleitten nojalla vaikea päättää. Agricolan tuntemista karjalaisten jumalista Hiisi "metsäläisistä soi voiton". Runoissa tavataan personallinen Hiisi joskus Tapion kertosanana ja kuvaillaan sitä nimenomaan metsässä elävänä.[95]