A. Hiiell' on hyvä emäntä,
Tapiolla tarkka vaimo.
B. Hiisi hirveä metsässä,
minä Hiittä hirveämpi.
Jälkimäisessä esimerkissä on Hiidellä ilmeisesti pahan metsänhaltian, metsähiiden merkitys. Hyväntahtoisesta metsänhaltiasta metsähiisi eroaa sekä ulkomuodoltaan että pukunsa puolesta. Edellinen ilmestyi komeana sukeapartaisena miehenä suurin kauniin silmin ja puhtaissa vaatteissa, jälkimäinen rumana, parratonna, vinoin silmin, ilman silmäluomia ja repaleisena.
Metsähiittä tavatakseen piti mennä muurahaiskeolle, mutta vaaran pohjoispuolella olevalle, eikä päivänpuoleiselle, kuten metsänhaltiaa tavoitellessa. Taikka oli etsittävä muurahaiskeko, joka oli pohjoispuolelta nurmettunut. Jos kutsuttu metsähiisi ei itse ilmestynyt, niin tuli käärme, joka sanoi, oliko se kaukana ja milloin saapuisi.
Myös metsäpirtinhaltian vastakohtana esiintyy metsähiisi. Jos metsäsaunassa puut poltettiin loppuun eikä jätetty evästä, niin ryösti sen metsähiisi oikealta haltialta tullen sijalle haltiaksi, joka sitten oli niin häijy, ettei antanut rauhaa yövieraille. Metsähiisi kuitenkin meni pois, jos joku metsäpirtissä jälleen asui kolme yötä, pani maahan kaivettuun koloon pienen rahauhrin ja lähtiessään jätti leipäpalan ynnä puita; oikea haltia siitä näki, että oli tullut asukkaita, ja voi palata. Mutta jos metsähiisi oli tuomalla tuotu, niin se ei lähtenyt ajamatta metsän tai kallion väellä.
Metsähiiden ynnä vuorihiiden ohella Ganander mainitsee vielä vesihiiden. Pahan vesihiiden kuvaillaan ulkomuodoltaan eroavan hyvästä vedenhaltiasta aivan samoin kuin metsähiiden metsänhaltiasta. Jos metsälammissa oli vesihiisi haltiana, eivät lammin jäälle asettuneet ajettavat peurat. Mutta jos lampeen kuljetti valtajoen koskesta haltian, niin Hiiden täytyi paeta ja tuli haltiaksi oikea vedenhaltia. Silloin peuratkin asettuivat lammen jäälle, josta niitä sai ampua. Vesihiiden pakoitti järvestä lähtemään sitenkin, että vedenhaltiaa edustavan majavan poskiluilla kiersi järven ympärinsä.
Myös maahiisi joskus mainitaan. Taloon kun mentiin asumaan ensi kertaa, niin piti kaiken väen olla peseytynyt ja päällä aivan uudet, puhtaat alusvaatteet, kaikki samaa kangasta. Kankaankappaleeseen käärittiin häränsarvesta kolme lastua, eläväähopeaa ja rahaa, ja se käärö pantiin multahirren alle, sitten ei vallannut maahiisi taloa.
Manauksissa mainitaan maan, metsän ja veden hiisi:
A. Maan hiien hinkalohon!
B. Metsän hiien hinkalohon!
C. Veen on hiien hinkalohon!
D. Vesihiien hinkalohon!
Runoissa vesihiisi ilmaantuu toisinaan toimivana, vieläpä rukoiltuna.
A. Vesihiisi vettä souti venehellä vaskisella, kuutilla kuparisella, [airoilla hopeaisilla]. B. Vesihiisi vettä kanna tuohon tuimahan tulehen! C. Vesihiisi vettä kantoi yheksästä lähtehestä yheksän meren ylitse [meren puolen kymmenettä] pavun pienellä palolla, heinän hienon helpehellä.