Manattavaan vesiseen hiiteen yhdistetään joskus kalman haltiaa vastaava kalmahiisi:
Vetehen vesinen hiisi,
kalmahiisi kankahasen!
Taioissa tavataan vielä tulihiisi eli kotahiisi. Aina kun keitto oli valmista, kaadettiin sitä ensiksi kotalieteen kapustalla kotahiidelle, ettei kotahiisi "kohdannut" keittäjää. Jos keittäjä rupesi pahoin voimaan, niin pidettiin sitä kotahiiden kohtaamana ja miteltiin silloin kuolleen mittapuulla. Runoissa kotahiisi useammastakin ilmaantuu.
A. Kotahiien hinkalosta.
B. Kotahiisi kohtasi.
C. Koiahiisi, lietten vanhin,
jos olet suuren suuttununna.
Kerran esiintyvät perätysten avuksi pyydettyinä tupa-, sauna- ja riihihiisi. Rukoukset luettiin otettaessa tuhkaa pesästä kolmesta eri katon alla olevasta huoneesta.
Pahaa haltiaa merkitsevä paikallismääreinen Hiisi on verrattava harvinaisempiin yhdistelmiin metsänperkele, velosenlempo ja vesikorjus (< kuljus?). Myös ilman määresanaa personallinen Hiisi runoissa tavallisesti tarkoittaa paholaista ja erityisesti paholaisten päämiestä.
A. Nouse Hiisi heimoinesi, —
Perkele perehinesi!
B. Tule tulinen Hiis
tulisesta kalliosta!
Ilmeinen pääpaholaisen nimitys on Tuonenhiisi.
Tules tänne Tuonenhiisi, vaaranvaltias samoa!
Sekä paikallisena että personallisena voi Hiisi yht'aikaakin esiintyä.