Mene Hiisi hiitehen, vuorehen pahoin tekijä!
Näiden rinnalla voi vielä kolmantena ilmaantua paikallisella päätteellä johdellu Hiitola: "Hiitolass' on hiien Hiisi". Suomen Hiitolaa vastaa viron (H)iiela, joka on vielä säilynyt alkuperäisemmässä Tuonelan ja haudan merkityksessä:
Käisin eile lielassa, tunaeile Tuonelassa, eile eide haua pealla, auduja südame pealla.
Hiitolasta on taas muodostettu personallinen Hiitolainen. Käärmettä puhutellaan: "Hiitolaisen hiuskarva".
Myös Hiitolan edellyttämä kantasanan muoto Hiito tavataan loitsuissa: "sinne minä sinun saatan Hiion mäkeen". Tämän vahvempi aste Hiitto ja käärmeen nimitys Kyyttö ovat Gananderin esittämässä Pakkasenluvussa sulautuneet muotoon Hyyttö.
Itki Hyyttö poikiahan,
vesi silmistä tipahti.
Kiroussanana tunnettu on lyhytääntiöinen muunnos Hitto, joka toisinaan ilmaantuu runoissakin, vieläpä yht'aikaa Hiiden kanssa.
A. Hiien vieä Hitolle!
B. (Sudensyntyä):
Hitto olet Hiisi, Pohjan koira!
C. (Kirkkokalmalle):
Turpehinen tuon takainen,
Hiton Hiien luppakorva!
Hitto sanan paikallinen johdannainen on Hittola ynnä siitä vääntynyt Hippola.
A. Mene Hittolan korpehen!
B. Itse Hippolan emäntä.