Myös Pohjan linna mainitaan kerran. Paitsi kylmäksi kyläksi kutsutaan Pohjolaa usein miehen syöjäksi kyläksi, urohon upottajaksi, ja itse helvettiä joskus pahaksi kyläksi.
Huomattavin tässä linnoitetun kaupungin tapaisessa on sisäänkäytävä.
Inkeriläisessä Ansiotyökosinnassa ajetaan Tuonen portin suulle,
Manalan oven etehen. Mainitussa Viron orjan virren muodostuksessa
isännän sielu:
Vietiin Hiien portin suulle.
"Avatkaa Hiien portti!"
Savolainen loitsija kehuu olevansa Hiiden portin "potkaisija".
Yleisesti itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa esiintyvät rautaiset
Pohjolan portit.
Portit Pohjolan näkyivät,
Pahan linnat liimottivat,
ukset Hiien ammottivat,
rautaääret ärjyttivät
Suomen Lapissa on Pohjan portteja sijoiteltu milloin Kuollan itäosan ja Kaninin niemimaan välimaille, milloin Ruijan tai Turjan tuntureille. Vanhan kansan muistellaan kertoneen, että ne olivat vaskisia.
Että Pohjola tässäkin tapauksessa merkitsee helvettiä, todistavat seuraavat rinnakkaismuodot:
A. Portin Pohjolan eteen.
B. Portin Pohjolan ovilla.
C. Helvetin portin etehen.
D. Helvetin portin ovelle.
Tuonelan veräjä (helgrindr) esiintyy myös islantilaisissa taruissa ja rautaportit saksalaisessa kansanuskossa. Samoinkuin suomalaisten perustuu germaanilaistenkin käsitys katolilaisella keskiajalla vakiintuneeseen mielikuvaan helvetin rautaisista ja vaskisista porteista, joka taas vuorostaan johtuu Raamatusta ja muinaisklassillisesta kirjallisuudesta. Edellisessä puhutaan kuoleman eli Tuonelan porteista, jotka esitetään vaskisina rautaisine salpoineen. Homeeroksen Iliaadissa mainitaan Haadeksen portit ja kuvataan Tartaroksen rautaiset portit vaskisine kynnyksineen.
Haadeksen porttiin liittyy kreikkalaisilla mielikuva vimmatusti haukkuvasta koirasta Kerberoksesta. Tämän koiran on arveltu johtuvan egyptiläisestä Anubis nimisestä haudanhaltijasta, joka on mainittu koirapäiseksi kuvatun Kristoforoksen yhteydessä. Islantilaisissa Edda-lauluissa tulee Manalaan matkustanutta Odinia vastaan Helin talosta koira ammottavin kidoin ja kovasti haukkuen; maailman lopussa esiintyy Gnipahellin edustalla kauheasti ulvova Garmr, koirista etevin, jonka nimeäkin on yritetty johtaa Kerberoksesta.