Suomenpuolisessa Kilpakosinnassa kuvataan suuri ja julma Hiiden koira
Hiiden linnan edustalla haukkumassa:
A. Tuvan ukset tummoittavi,
Hiitten huonehet näkyvi,
Hiitten koira haukkumassa.
B. Kovin haukkui koira suuri,
peni julma julkutteli
Hiien linnassa jalossa.
Vienanpuolisissa Kilpakosinnan toisinnoissa on tämä koira Pohjan koira eli halli. Loitsuissa, etenkin manausluvuissa, nostettua pahaa nimitetään Hiiden koiraksi eli hurtaksi, Hiiden, Lemmon tai Manalan rakiksi.
A. Hiien hurtta tunne huuti, raukea Manalan rakki, Lemmon rakki raastamasta! B. Himmene nyt Hiien koira, raukea Manalan rakki! C. Hiien rakki, tulinen koira.
Tätä koiraa tarkoittaa myös se musta ja tulta hengittävä koira, jota loitsija kehuu käyttäneensä apunaan.
Oli mull' ennen musta koira, rakki rauankarvallinen — jonka turpa tulta lyöpi, nenänvarsi valkeata.
Lemmon rakin rinnalla esiintyy joskus Hiiden kissa, joka
Varkaanluvussa ilmaantuu itsekseenkin, vieläpä nimellisenäkin:
Kipinätär Hiien kissa,
revi reisiä jalosti,
kipinänä kiirehtiös!
Kipinätär on tilapäisesti personoitu seuraavasta kipinä sanasta, mikä samoin kuin Hiiden rakin mainesanana tavattava tulinen koira viittaa tulenpalavaan paikkaan.
Kultaheltan Luojan kukon vastakohtana on Hiiden kukko rautaharja.[102] Molemmilla kukoilla on vastineensa Eddalauluissa; jumalain luona laulaa Gullinkambi, 'kultaheltta', ja maan alla Helin asunnossa toinen mustanruskea. Suomalaisille runoille ja islantilaisille lauluille yhteisenä lähteenä on ollut katolinen kansanusko.