Neitsyt Maarian mehiläisen vastakohta herhiläinen Hiiden lintu on jo mainittu Karilaisen yhteydessä.
Hiiden hallin ohella mainitaan toisinaan myös Hiiden harmaa hevonen. Tämän esikuvana on raamatullinen harmaa hevonen, jolla kuolema ratsastaa Tuonelan seuratessa. Yleistä on kyydittävälle pahalle hevosen ottaminen hiidestä eli vuoresta. Myös itselleen valitsee kosiomies Hiiden ruunan rohkeimman:
Joll' on rautaiset kapiot,
tulitukka, rautaharja.
Hevosen synty hiidestä perustuu käsitykseen hevosen pahasta alkuperästä.
A. Ori on Hiien immen poika, hepo Hiien immen tytär. B. Auta Lempo luomoasi, Perkele äpärettäsi, Piru h—poikoasi. C. Hepo Hiien h—poika, Juuttahan vakahan vesa viikon vuoressa makasi, hyvän hetken helvetissä, kauvan aikoa kalliossa.
Tästä käy ymmärrettäväksi myös Lemminkäisen (= Pätöisen pojan) surmarunossa pahaiselle karjanpaimenelle lausuttu herjaus (UK 12: 491-4). Edda-taruissa paholaista edustava Loke tammaksi muuttuneena viekoittelee oriin, joka sitten synnyttää hevosista etevimmän, Odinin kahdeksanjalkaisen ratsun.
Ajatus että hevonen on paholaisen luoma, jolle kuitenkin hengen, samoinkuin käärmeelle, on Herra antanut, tavataan suomalaisissa, lappalaisissa ja skandinaavilaisissa kansantarinoissa. Mahdollisesti on tämä tarina jossakin suhteessa katolisella keskiajalla voimassa olleeseen hevosenlihan syöntikieltoon.
Hiiden ruunan rinnalla ilmaantuu vanhassa käsikirjoituksessa useamman kerran Manalan tarvas, s.o. hirvi.
Hikoaako Hiitten ruuna. kastuuko Manalan tarvas (kk. karvas) tietä Tuonen juostessahan?
Ymmärrettävää on, mitenkä kuviteltuun Hiiden hevoseen on yhdistetty Suomen metsien merkkieläin hirvi. Runossa Hiiden hirven hiihdännästä tämä lopulta pääsee pimeähän Pohjolahan, josta ei enää ole hevillä otettavissa.