Näyttää siltä kuin myös Heroodiaan tyttären nimi Salome olisi suomalaisessa loitsussa säilynyt.
Salmonin portto vaimo
teki poikoa yheksän.
Niin ei ole kuitenkaan laita, vaan on Yhdeksän taudin syntyyn sekaantunut alku toisesta Tautiensynty-runosta:
Salamonin porttovaimo teki kolme poikalasta, tappoi ne tauin tappamatta, muun surman sullomatta, laittoi hauan lapsillensa kynnysalle Samarian kirkon. Siinä ne surmaksi sikesi, tappotauiksi tapautui, loukkaus yksi, toinen rutto, amputauti kolmannesta.
Salomoni ei voi olla muu kuin monivaimoinen kuningas Salomo. Lastensa tappaminen ja hautaaminen Samarian kirkon alle johtaa luonnollisesti mieleen samarialaisen vaimon, jonka rikos myös Mataleenan virressä kuvastuu.
Että "portto Pohjolan emäntä" tarkoittaa Heroodiasta, jonka nimenkin lyhennetyssä Tiivas muodossa olemme toisessa yhteydessä tavanneet, on epäilemätöntä. Mutta onko tämä selitys riittävä suomalaisen Yhdeksän taudin synnyn ymmärtämiselle?
Pohjan akan ohella ja vielä useammin sen sijalla mainitaan Tautien emona Loviatar.
Akka vanha Pohjolassa syrjin tuulehen makasi — Sai viimein vihaiset poiat Loviatar vaimo vanha, Pohjan akka, Hiitten eukko, sai poikoa yheksän.
Loviatar naisellisen lovehtijan eli sen asemesta joskus käytetyn Noidattaren merkityksessä soveltuu varsin hyvin Pohjolan emännälle. Mainesana vanha on mainitussa näytteessä yhteinen Pohjolan akalle ja Loviattarelle.
Mutta Loviattarella ja sen ennen esitetyillä muunnoksilla voi myös olla määreenä "vaimo kaunis", "vanhin vaimoksia", "luonnon vaimo" jopa "Luojan vaimo", taikka kertona "Luonnotar lihava vaimo", jotka kaikki olemme tavanneet Neitsyt Marian mainesanoina.