Niinikään Vermlannissa esiintyy pahojen poikien synnyttäjänä "vesisille vaahdoille" Marka parka, akka rähmä.
Tämä räähkän eli synnin akka ei liene muu kuin Maria Magdaleena, mikä myös selittänee taudin henkien määrätyn luvun.
Tautien synnyttäjä suomalaisissa runoissa on lisäksi voinut saada piirteitä vetten päällä istuvalta suurelta Babylonilta, joka oli kaikkien iljettävyyksien äiti.
Vihdoin on Pohjolan emäntään yhdistetty mielikuva suuresta lohikäärmeestä eli "vanhasta madosta".
Tuttava tulosen neiti, portto Pohjolan emäntä, vanha maan on matonen, petit meitä ennen muinoin, petitpä esi-isäni paikoissa paratiisin.
Pohjolan emäntä, joka vastaa keskiaikaista käsitystä pääpaholaisen naisesta, äidistä tai mummosta, on siis monesta eri piirteestä kokoonpantu. Mutta vielä useampia ja nimenomaan pakanuuden aikuisia piirteitä on siinä yritetty osoittaa.
Lönnrotin sanakirjassa esitetään Ukon naisen nimi Rauni myös yhdistyksessä: Rauni Pohjolan emäntä. Tämä runosäe on otettu Lönnrotin Kanteleesta, jossa sillä on muoto Rauna. Siinä voisi siis nähdä runoissa säilyneen muiston Agricolan mainitsemasta Raunista, kuten Setälä tämän nimen ansiokkaassa selityksessä on huomauttanut.
Mainittu säe kuuluu Pakkasensyntyyn, jonka Lönnrot sai Suomen Karjalasta. Jos hänen kirjaanpanoansa tarkastaa, niin havaitsee että säe on Kanteleessa väärällä paikalla ja Rauna rivin yläpuolelle kirjoitettu korjaus, jommoisia Lönnrotin oli tapana tehdä itse käsikirjoituksiin. Alkuansa on kirjaanpantu:
Rana Pohjolan emäntä, älä kylmä kynsiäni!
Että Raana on oikea muoto, todistavat Suomen Karjalassa myöhemmin muistiinpannut Pakkasensanat, joissa Raani "pakkasen emäntä" joutuu tuulen valtaan, samoinkuin Pohjolan emäntä.