Niinikään suomenkarjalaisessa Metsänluvussa on puhuteltuna Raino "Pohjolan emäntä" ja parissa venäjänkarjalaisessa Karjanluvussa Raano eli Ranu "Pohjolan emäntä".
Savossa on muistiinpantu Riidenluku, jossa Runo "pohjolainen" synnyttää seitsemän poikaa. Viimeksi on huomattava savolaisen Koiransynnyn alku:
Pirko llmallen Rania tulellen käänteleksen.
Ilmallen on luettava Ilmalan. Rania on ilmeisesti monikollinen osantomuoto sanasta rani, joka siitä päättäen ei olisi yksilöllinen erikoisnimi.
Jos mainittujen sanojen merkitystä etsimme Lönnrotin sanakirjasta, niin näemme, että raana, raanio, raano, raino, ranu ja rani kaikki merkitsevät kulua, kelpaamattomaksi kulutettua ja käytettyä esinettä. Raana ja raanio sanat Lönnrot kääntää myös sanalla slarfva, 'riekale'. Kysymys on siitä, ovatko nämät sanat voineet saada personallisen merkityksen, niinkuin ennen esitetty sana hattara. Ainakin raini muodolle on Lönnrotin lisävihkossa annettu myös kelvottoman ihmisen merkitys. Raana ja sen vaihtelumuodot siis vastaavat yleistä Pohjolan emännän pahamaineista etusanaa.
Toisellekin Pohjolan emännän sijaiselle voisimme saada samanlaisen selityksen. Topeliuksen painattama Riidensynnyn toisinto Kajaanin puolelta Suomussalmelta, joka on ainoa laatuaan,[105] alkaa: Naata "nuorin neitosia".
Puunsynnyssä on löydetty samoilta seuduin sitä valaiseva säe: "Natulaisen nauloama". Natulainen johtuu sanasta natu, joka merkitsee 'naaraskoiraa' sekä huonoa naista. Pitkä-ääntiöisen naattu sanan mainitsee Jusleniuksen sanakirja naarttu sanan toisintona. Myös naatto muoto tunnetaan huonon naisen merkityksessä.
Mutta mainesana "nuorin neitosia" vaatii lisäselitystä. Muutamassa saman pitäjän Lemminkäisrunossa ilmaantuu oluentuojana:
Nato on naisista parahin,
naon tyttö neitosista.
Nähtävästi on tämä sananlaskuntapainen säepari kumpaiseenkin paikkaan tunkeutunut työntäen syrjään alkuperäisemmän toimihenkilön.