Pelkkä nato on joutunut vielä yhteen Lemminkäisen surmavirren toisintoon laulamatta jääneeksi hylkiöksi. Mutta se, joka suuttuu ja kostaa, saa samassa runossa nimen "Louhi Pohjolan emäntä". Niissä neljässä loitsussa, joissa Louhi (kerran Louki) tavataan, tämä esitetään kauttaaltaan hyvää tekevänä. Louhea rukoillaan yhdessä Kylvetysluvussa yleensä päästöt päästämään, yksissä Tulensanoissa tuomaan rautarukkasensa ja vetämään vetinen lumme haavalle sekä kahdessa Metsänluvussa, joissa Pohjola saa Metsolan merkityksen, raskuttamaan rahaista kättä tai pistämään villaisen pivonsa.
Louhi nimeen, jota jo edellä on koetettu selittää, on monesti verrattu islantilaisten tarujen pahaa Lokea. Tämä on kuitenkin vasta kristinuskon vaikutuksesta saanut pahan merkityksen; pahuuden edustajalla on skandinaavien omaperäisessä uskonnossa ollut yhtä vähän sijaa kuin suomalaisten. Ruotsissa ja Tanskassa tunnetaan ainoastaan alkuperäisessä tulenhaltian merkityksessä lokke, josta kuten mainittu, suomalainen hämähäkin nimitys lukki on johtunut. Mitään mahdollisuutta lainata myöhäisiä länsiskandinaavilaista Loke paholaista, ei suomalaisilla ole ollut.[106]
Yhtäläiset piirteet islantilaisten Loki-tarujen ja suomalaisten runojen välillä saavat luonnollisimman selityksensä yhteisestä alkulähteestään, keskiajan katolisesta kansanuskosta.
Setälä on erityisesti kiinnittänyt huomiota Snorri Sturlusonin jumalaistarustollisessa selostuksessa esitettyyn Lokin sukuluetteloon. Tämän mukaan Lokin isä oli Farbauti 'vaarallinen lyöjä', jota on selitetty myrskytuuleksi tai salamaksi; äidin nimet olivat Laufey 'lehväinen saari', ja Nal 'neula', joita on käsitetty lehtipuuta ja havupuuta tarkoittaviksi. Veljeä oli Lokilla kaksi: Helblindi, 'Helinsokko, ja Byleiptr eli Byleistr, jota on tulkittu m.m. myrskysalamaksi tai myrskyjalaksi; jälkimäinen nimenmuoto voisi myös Setälän mukaan merkitä 'jalatonta', s.o. rampaa.
Lokin isän Setälä yhdistää tautien isään tuuleen sekä äidin nimistä Laufeyn Loviattareen,[107] Nalin Äimättäreen ja Äkäättäreen, joita myös joskus tautiensynnyttäjinä mainitaan, ynnä Pohjolan emännän nimeen Naata. Loviattarella on usein yhdeksän taudin ohella tai asemesta kolme poikaa: ruho, rampa ja perisokea, jotka pistosnuolia ampuvat; niitä vastaisivat 'jalaton' Byleistr ja sokea' Helblindi.[108]
Kolme poikoa pahalla, ruho yksi, rampa toinen, kolmas on perisokea. Ruho nuolia tekevi, rampa jousta jännittävi, ampuvi perisokea.
Epävarmaa kuitenkin on, missä määrin Snorrin sukuluettelo on kansanomainen ja missä määrin keinotekoinen. Samassa taruopissaan hän asettaa Lokin rinnalle kilpailemaan login eli liekin saaden aikaan sanaleikin, joka viittaa hänen käsitykseensä Loki sanankin merkityksestä. "Tulen" isäksi ei ole vaikea runokielessä kuvitella 'vaarallista iskijää': tuulenpuuskaa tai salamaa, ja tulen äidiksi joko lehti- tai havupuuta. Tästä kuvitelmasta riippumaton voi olla Byleistrin ja Helblindin käsittäminen Lokin veljiksi.
Mainittua kolmea veljestä voidaan kyllä verrata suomalaisen runon ruhoon, rampaan ja perisokeaan, mutta näiden alkuperäinen paikka ei ole Tautiensynnyssä, jossa niiden yhtymisestä huolimatta on synnytettävien yhdeksänluku usein säilynyt. Paha, jolla nämä kolme poikaa on, ei tämän runokappaleen erillisissä tai muihin yhteyksiin liittyvissä toisinnoissa ole millään tavalla osoitettu naispuoliseksi. Sitä vastoin nämä omistetaan nimenomaan miespuoliselle Juudakselle uusmaalaisessa Löylynloitsussa:[109]
Kolme oli poikaa Juudaksella, yksi rujo, toinen rampa. kolmas verensokea. Yhden pani tulen tekohon, toisen kattilan panohon, kolmannen luita särkemähän.
Paha eli Juudas kolmen poikansa kera muodostavat oikeastaan neliluvun. Mutta eräässä manauksessa mainitaan nimenomaan kolme perkelettä.