Alle maan, alle mannon, alle kolmen perkelehen.
Paholaisten kolmiluku tai pääpaholaisen kolmipäisyys keskiaikaisessa kansankäsityksessä johtuu vastakohdan tavoittelemisesta pyhälle kolminaisuudelle.
Rammaksi on keskiajalla kuvailtu paholaisen tulleen taivaasta alas pudotessaan. Siitä johtunevat suomalaisen runon rampa ja mahdollisesti myös ruho sekä paholaisen nimitys tynkämäinen. Samoin saisi siitä selityksensä Snorrin Byleistr eli Byleiptr, jos se merkitsisi "jalatonta". Tämä nimi kuitenkin tuskin lienee omaperäinen. Sophus Bugge on sen selittänyt väännökseksi Belzebuth nimeä. Muodollisesti paljoa lähempänä on muutamassa paholaisten luettelossa[110] tavattava keisari Belzebubin alakuninkaan nimi Byleth. Tämä luettelo on 1500-luvulta, jolloin Snorrin Edda oli Euroopassa tuntematon. Mainitun nimen on Harri Holma yhdistänyt assyrialaiseen Beelin (< Ba'alin) puolison nimeen Betit, jonka myös Herodotos tuntee muodossa Mylitta, ja jonka hyvin voi ajatella keskiajan juutalaisessa kirjallisuudessa paholaisen nimenä säilyneen.
Helblindin ja perisokean yhteyteen on asetettu Balderin sokea ampuja Hodr, 'sota', sekä Pätöisen pojan sokea surmaaja. Molempien viimeksimainittujen esikuvana on ollut keskiaikainen mielikuva sokeasta sotamiehestä Longinuksesta, joka Kristuksen kylkeen pistää perkeleen neuvosta hänelle käteen annetun keihään.
Helblindiä vastaavan perisokean nimenä mainitaan eräässä vienanpuolisessa toisinnossa Jumi.
Kolme on poikoa pahalla, yksi rujo, toinen rampa, kolmas on perisokea; se on se ampuja, se on Jumi.
Toisen Vienan läänissä muistiinpannun selityksen mukaan on Jumi pirun sokea veli, joka asuu metsässä ja ampuu aina umpimähkään satuttaen milloin ihmisiä, milloin elukoita. Jos Jumi olisi näkevä, niin ampuisi kaikki.
Lönnrotin sanakirjassa Jumi mainitaan metsänhaltian nimenä; Jumin ampuma selitetään tarkoittavan äkkiä syntynyttä paisetta tai puun kasvannaista. Vielä ilmoitetaan Jumin merkitsevän puukoita seinässä (Cerambyx; ruotsiksi dödsur, 'kuolemankello'). Jumin naputus oven suussa tietää kuolemaa.
Inarissa tunnetaan Jummin ampuman ohella Jummin kurikka, 'suuri rosoinen honkajuurakko'. Eräässä osittain runomittaisessa sadussa kuvataan härkää:
Pää kuin Jumin kurikka,
häntä kuin Hämehen miekka.