Kas odan vana Kalevi, vai odan uue Utregase, vai odan noore Lemingäse? Vana on vana Kalevi, uus on uusi Utregane, nuor on nuori Lemingäne.
Molempia muotoja vastaavat Vidres ja Üdres esiintyvät runossa
Ristitystä metsästä viettelijän nimenä.
Länsi-Inkerissä on kantelen ja viimopillin, s.o. säkkipillin, soittajalla, joka vaivutettuaan uneen talonväen tunkeutuu neidon kammioon ja tämän kädestä saa surmansa, yhtäläinen nimi. Sen toisintelut: Vietrikkä, Viertykö, Vertykkö, Vierikkä ja Vedöökkä ynnä Veitikke, ovat kaikki selitettävissä perusmuodosta Vetrikkä. Sen pysyväinen mainesana on verevä poika. Sama henkilö on Kaukamoisen surmaama veitikkä eli veitikka verevä.
Että veitikka on myöhempi kansanjohdannainen, käy selvästi ilmi eteläpohjanmaalaisesta loitsusta, jossa on kuvattu Jumalan pojan verenvuotoa:
Veri veitikasta juoksi,
hurme poiasta hupatti.
Muutamissa vienanpuolisissa Kaukamoisen runon toisinnoissa tavataan lyhyempi muoto Veiti, josta välistä on väännetty neiti.
Inkeriläisissä runoissa tavataan Kalervon ohella veljen kunnianimenä Vedrä, Vedro eli Vietro.
Vedrä nimen on J.J. Mikkola yhdistänyt anglosaksilaisessa Beowulf-runoelmassa esiintyvään Veder-géatas, 'V. gootit', eli Vederas (gen. Vedra). Vetrikka siis merkitsisi goottilais-sankaria. Vedr- ja Üdr- eli Udr-muotojen vaihtelua valaisevat ennen esitetyt rinnakkaissanat verkanen ja turkanen. Mikkolan selitystä tukee välillisesti Gotlannin vanhan nimen Voionmaan esiintyminen runoissamme, joissa sillä on muoto Vuojola eli Vuojela.[121]
Tästä johtunut gotlantilaisen nimitys Vuojolainen, Vuojelainen eli Vuojalainen on sillä kaupilla, joka kerskaten lähtee erinomaisilla suksillaan tavoittelemaan Hiitten hirveä. Hänen varallisuuttaan kuvailee sauvojenkin kalleus, joista toinen maksaa markan, toinen on ruskean reposen hintainen. Gotlantilaisen kauppiaan suhdetta maan neitosiin kuvaa hänen taputellessaan hirventaljaa "lempityttösen" mainitseminen. Tässäkin suhteessa on hän saksalaisen Hansa-kauppiaan, Annikin virressä kuvatun "kestin", edeltäjä.
Hirvenhiihdännän suomenkarjalaisessa alkusäkeessä on viisas ja Vuojolainen sanojen välillä viini eli vilmi; joskus kuuluu säe: Viijolainen Vuojolainen tai viisas Viitolainen. Vipusenrunoon eksyttyään se on saanut muodon: viisas vintti Lyyrätyinen.