Anna Ahto antimesi, veä viljalta väleen majan märjän asuvita, kalat karulta kokoele, hauit hajalta hajeskele, ahvenet myös kyrmyniskat!
Toisissa kohdin runotutkimus osoittaa Ahdin myöhäsyntyiseksi. Tavallinen Antille ja Pekalle osoitettu Onkiluku on pari kertaa muunnettu siten, että joko Antin sijalle on pantu Ahti ja Pekka väännetty piikki sanaksi taikka molempien sijalle asetettu Ahti ja Kauko, joista jälkimäinen on epäilemätön sankarinnimi.
A. Ahin hauan hallitsija — Anna Ahti ahvenia. pistä piikkimikkeliä! B. Anna Ahti, anna Kauko, anna Ahti ahvenia, Kauko kauniita kaloja!
Väinämöisen rukous parissa vienanpuolisessa Laivaretken toisinnossa, joka alkaa: "Anun Ahti hauki suuri", on otettu Karjalan kannaksella erillisenä säilyneestä runosta, jossa vastaava säe kuuluu: "kun ma saisin suuren hauin".
Myöhäisiä muodostuksia ovat niinikään parissa vienanpuolisessa runossa tavattavat Käärmeen puhuttelut:
A. Ahin aitojen alainen.
(muuten: Aina a. a.)
B. Mullan muikku, maan silakka.
Ahin ainoa kalanen.
Edellinen on satunnainen Ahin aitojen ja aitojen alaisen sekamuodostus. Jälkimäisen Ahin, kuten kertosanoistakin mullan ja maan voi arvata, saattaa muiden toisintojen mukaan oikaista: ahon. Sitä vielä vahvistaa käärmeen kuvannollinen nimitys: ahohauki.
Ahohauki aamiaiseksi, musta mato murkinaksi.
Alkuperäiseen säkeen muotoon: ainoa ahokalanen ovat ilmeisesti vaikuttaneet vienanpuolisessa Vellamon neidon onginnassa esiintyvät säkeet:
Vellamo — —
Ainoinen Ahilla lapsi.
Ahin lasta ainoata,[125]
Vellamon vetistä neittä.