Että vedestä pyydystetty Ahin lapsi ei välttämättä edellytä Ahdin käsittämistä vedenjumalaksi, tulee Väinön tyttären yhteydessä osoitettavaksi. Tällä kohden riittää Ahdin kertosanan Vellamon lähempi tarkastaminen.
Mainittu nimi, jos kirjallisesta vaikutuksesta epäiltävät muistiinpanot eroitetaan, rajoittuu Vienan lääniin. Siellä tavataan Vellamo, paitsi Väinämöisen onginnassa, kerran myös Käärmeenluvussa vesiä soutavana ja samoin kerran Kalastajan rukouksissa muodossa Vellimys.
A. Syöjätär vesiä souti — Vellamo vesiä souti. B. Vellimys veen emäntä, sataharjan hallitsija, tules paian muutantahan! — Ahin hauan hallitsija!
Jälkimäinen kohta on antanut Lönnrotille aiheen käsittää Vellamon merenjumalan Ahdin puolisoksi. Vellamon voisi johtaa samoin kuin sen asemella välistä esiintyvän paikannimen: Vellola, veden tavallisesta määreestä vellova. "Vellimys veden emäntä" olisi siis runollisesti personoitu "vellovan veden emäntä" ja "Vellamon eli Vellolan vetistä neittä" saattaisi palauttaa muotoon "vellovan vetosen neittä".
Mutta Ahdin kertosanana käytetty nimi tuskin lienee vasta Vienan läänissä muodostunut, jota paitsi on epäiltävää, onko se merkitykseltään naisellinen. Päätteellä -mo ja -mus ei A.V. Koskimiehen nimistötutkimuksessa mainita toista naiselliseksi käsitettävää nimeä; satujen Tuhkimo eli Tuhkimus on sekä pojasta että tytöstä käytetty.
Mahdollista on, että Vellamo eli Vellimys ovat laulajalle tunnetun velloa sanan vaikutuksesta muodostuneet hallitsevassa asemassa olevaa merkitsevästä Vetramo eli Vetrimys. Vetrikan vedestä tarttuneen tautiolennon merkityksessä tapaamme säeparissa:
Lienetkö veitikka ve'estä,
vierähä veitikka vetehen!
Edempänä saamme nähdä, ettei myöskään mielikuva Ahdin kylmämisestä merellä tarkoita vedenjumalan jäätämistä.
Mutta vielä tavataan parissa Metsänluvussa ilman määresanaa jumaluusolentona esiintyvä Ahti.
A. Toisin ennen Ahti antoi, toisin tyttö tyyläeli. B. Tule Ahti rahan jaolle, kumpu kullan muuttelohon!