Yksiöisellä orolla
yksiöistä järven jäätä.
Vielä hän huomauttaa eräästä länsi-inkeriläisestä kirjaanpanosta, jossa yksiöinen poika kysyy:
"Ken tekee merehen sillan
yksiöisistä vesoista?"
ja sitten itse:
Tuo teki merehen sillan yksiöisistä vesoista. — Ajoi yksiöinen poika yksiöistä jäätä myöten
Tätä yksiöistä poikaa, joka yhdessä yössä mereen rakentaa sillan, kuvaisi Joukamoisen mainesana nuori, jota vastoin vanha hyvin soveltuisi vedelle ja sen haltialle.
Se vähäinen tieto, mikä meillä on pakkasenhaltiasta, panee kuitenkin epäilemään, voiko olettaa juuri jäänlähdöstä syntyneen vertauskuvallista kertomusta. N.s. luonnontaruja ei suomalaisilla oikeastaan ole. Sämpsän noudanta on uskonnollisiin menoihin liittyvä, n.s. rituaalinen taru. Jälkimäisiä on tiettävästi skandinaaveilla. Mutta edellisiä, niin paljon kuin niitä on yritetty esittää, tuskin vielä täysin varmoja voidaan osoittaa. Enimmät islantilaisista jumaluustaruista ovat kristillisperäisiä legendoja tai muita keskiaikaisia kertomuksia, joita on pakanallisin nimin koristeltu.
Mitä Kilpalaulantaan tulee, ei siitä voi eroittaa yleistä sisarenlupausta, ei edes hevosen ja veneen tarjouksia, jotka vain Inkerissä puuttuvat. Yksiöinen jää, oro ja poika taas kuuluvat eri runoon,[126] joka Kilpalaulantaan on sekaantunut.
Joukahaisen nimen merkitystä etsittäessä on otettava huomioon myös muita runoja, joissa se esiintyy.
Vienanpuolisessa Samporunon katkelmassa esitetään, mitenkä hyvän
Sammon saatuansa: