Yleinen on Väinölän sokea Koiransynnyssä, jossa joskus on seuraava johdanto:
Ukko Väinölän sokea, Ulappalan umpisilmä oli teiensä kävijä, matelija matkuksiensa. Polki jalkansa polohon, kantohon kynäsnenähän. Tuota poti puolen vuotta, kesäkauen kellitteli päistäriset päänalaiset, vuo'ot liinan tappuraiset.
Välittömästi runo jatkuu Tautiensynnystä lainatulla seljin tuuleen makaamisella.
Tavallisimmin Koiransynnyssä Väinölän sokea kuvataan pelkästään synnyttäjänä, ja silloin ei ole kumma, että siinä toimessa luonnoton miespuolinen ukko on muunnettu sukupuoleltaan määräämättömäksi sokeaksi, jopa suorastaan sokeaksi akaksi. Vihdoin on Väinölän akan Tautiensynnyssä toimiva Pohjolan akka syrjäyttänyt, omistaen hänen sokeutensa.
A. Ulappalan umpisilmä,
Väinölän verisokea.
B. Upottaren umpisilmä,
Uppi[131] Väinämön sokea.
C. Akka Väinölän sokea,
Uloppalan umpisilmä.
D. Akka Pohjolan sokea,
Untamolan umpisilmä.
Sokea synnyttäjä on hyvin ymmärrettävä sokeana syntyvän koiran luvussa. Nimitys Väinölän sokea tavataan toisinaan itse koiraankin sovitettuna.
Huikka Väinölän sokea,
Ulakkalan umpisilmä,
sinä synnyit silmitönnä.
Aikaisemmin olen selittänyt Laivaretken osanottajien vaihtuneen alkuperäisistä Luojasta, Pietarista ja Antista Väinämöiseksi, Ilmariseksi ja Joukamoiseksi osittain Tulensynnyn osittain Kilpalaulannan vaikutuksesta. Paljoa luontevampaa on kuitenkin olettaa, että jälkimäiset sankarinimet ovat tulleet yht'aikaa yhtäläisestä laivaretkeä kuvailevasta runosta. Tämän runon aiheita löydämme, jos Samporetkestä eroitamme kaiken, mikä siihen on voinut tulla Luojan laivaretkestä tai Päivänpäästöstä. Että Samporetkessä on piirteitä, joille ei missään muualla ole vastinetta, on Kalevalan runojen historian oikaisuissa osoitettu. Semmoisena on mainittu liian varhainen laulun kehoitus Sammon ryöstöstä palatessa sekä huomautettu Väinämöisen mainesanasta hyväsukuinen, joka "Ilomantsin, Latvajärven ja Vuonnisen laulutavoille yhteisenä on ilmeisesti alkuperäisen puhutellun vakinainen mainesana". Jos nyt saamme pitää Väinämöisen sankarinnimenä, on ratkaisu yksinkertainen: sankarille soveltuva "hyväsukuinen" on alkuansakin itse Väinämöisen mainesana.
Väinämöisen inhimillistä alkuperää todistaa hänen nimensä esiintyminen toisten sankarinnimien rinnalla. Yhdessä Sampojakson ja samoin yhdessä Kantelejakson toisinnossa tavataan Väinämöinen ja Ahti toistensa kertosanoina:
A. Aik' on Ahtia sanoa,
Väinämöistä vieretellä.
B. Väin[ämöise]n soitellessa,
tehessä Ahi[n] iloa.