Yhtä hyvin kuin Saarelainen voi Väinämöinen olla inhimillisen sankarin nimitys, kuten jo Yrjö Koskinen, joka sen on johtanut yleisnimestä väinä, on olettanut. V. 1439 tavataankin lähellä Turkua Maskussa miehen sukunimenä Vaeinolaynen.
Tähän asti käsiteltyjen sankarinimien lisäksi tavataan muutamia, joiden suhteen täytyy tyytyä ainesten esittämiseen tulevaiselle tutkimukselle.
Kalervan eli Kalevan vastustajana on tunnettu Untamo eli Unto.
Molempia muotoja on länsi-Inkerissä paikallisiksikin käsitetty.
V. Mikä Suomessa yleni, se yleni Untomaahan. B. Mikä Unnossa yleni, se kasvoi Untamoksi.
Kalervon mukaan vääntyneen muodon Untermo säkeessä: "Untermon sota tulee", eräs laulaja selitti merkitsevän Ruotsia. Mutta muilla runoalueilla ei nimen käytäntöä paikallisessa merkityksessä ole osoitettu, joten se voi olla myöhäistä väärinkäsitystä länsi-Inkerissä, minne länsi-Suomesta Suomenlahden ympäri kiertänyt runo on sillä puolen viimeksi joutunut.
Jos Untamon yleneminen Suomessa on runoon alkuperäisesti kuuluvaa, niin voisi kenties keskenään rinnastaa erään Lemminkäisrunoihin joutuneen säkeen toisinnot:
A. Suuhun Untamon susien.
B. Syöä Suomelan susien.
Latvajärven Arhippa on, kuten mainittu, asettanut Vuojolan kertosanaksi ensin Väinölän ja sitten Untamolan sekä liittänyt yhteen Untamon ja Väinön tyttösen, joilta tiedustellaan, missä Vuojela elää, Väinän tyttäret asuvat. Sitäpaitsi hän käyttää Untamoista Väinämöisen vastineena.
Tämä on itku Väinämöisen, urajanta Untamoisen. — Mitä itket Väinämöinen, kuta Untamo uriset?
Mutta näitä yhdistyksiä eivät muut laulajat ollenkaan tunne. Viimeksimainittu säe kuuluu säännöllisesti: "uriset Uvantolainen".[143]