Lopuksi on tarkastettava muuatta mainesanaa, jota nähtävästi on käytetty ylimyksellisestä sankarista. Ristityn metsän runossa saa neidon viettelijä Udres määreet kuu sulane, päevä poega. Sama "kuun renki, päivän poika" esiintyy muutenkin Viron runoissa, esim. vakkaan pannusta kullasta kasvaneena tai kullan loisteen aiheuttaman tulipalon sammuttajana. Muutamassa jälkimäisen runon toisinnossa, missä sammuttajana on tavallinen Kalevin poika, ovat kullan antajina "Riiasta ritarin (ridali) poika, Pärnusta päivän poika".
Inkeriläisissä kosintarunoissa esiintyy usein päivän poika valkeainen, joka:
Satuloi sata oroa satoihin satulavöihin, tuhansihin valjahisin, sata jousta jou'utteli.
Parannettavan kunnioittavana mainesanana päivän poika eli lapsi käytetään seuraavissa Suomen Karjalan loitsuissa:
A. Neitsyt Maaria emonen, tuo on vasta tullessasi! — Päivän laps' on päästettävä. B. Päästit kuutaman kehillehen, päästit päivän takana, päästele sinä päivän lapsi! C. Mistä vettä tuotanehen? Vettä virrasta Jumalan, pyhän Jortanin joesta — kultaisella kuppisella vaskisehen kattilahan päivän poian päätä pestä!
Pestävä päivän poika eli kuun poika ilmaantuu usein suomenkarjalaisessa Ison tammen runon johdannossa, missä poltettujen heinien tuhkista tehdään poroa:
Päivän poian päätä pestä, kuupojan kurikkoa pestä l. silmiä hyvän sikiön.
Ampiaisenlukuun kuuluvia ovat säkeet:
Poika päivän naitettihin,
Kuukehotar kihlottihin.
Päivän poikaa vastannee venäläisissä sankarilauluissa nimitys solnishko, 'päivönen', josta Julius Krohn on huomauttanut.