Lapsenpäästössä on Ukon asemella joskus rukoiltu:
Puunjumala, maanjumala, kuusenjuurinen jumala!
Siikasenluvussa välistä lausutaan päätesanoina:
Pellonpäällinen jumala, kuusenjuurinen jumala!
Castrén erikoisesti huomauttaa, että jumala nimitystä on voitu käyttää Kalevalan sankareista, viitaten Lemminkäisen laivaretkeen vanhassa laitoksessa, mitenkä Pohjolan emäntä (VK 18: 456-7):
Aikoi kylmeä jumalan,
itse veitikan verevän.
Vastaavassa Pakkasen luvussa esitetään kuitenkin sankari Ahdin ja
Jumalan kylmäminen kahtena eri tapauksena.
Kun kylmit Ahen merellä,
vatsahan hevosen varsan —
Aikoi hän Jumalan kylmää,
Keritsi kiveltä villat.
Että Jumala tässä tarkoittaa Kristusta, joka suomalaisen runon mukaan syntyi "jouluyönä pakkasella", näkyy seuraavista toisinnoista:
A. Kylmit silloin suuret kylmät, kun kylmit Ahin merehen, pirttihin pojan pätöisen. B. Läksi merta kylmämähän — ei kylmä meren napoa. Läksi Luojan kylmäntähän.