Jumaloihin mennäksemme, jumaloihin puhtahisin.
Tähän verrattava on Päivölän pitoihin liittynyt kerto: "Jumalisten eli Jumaliston juominkihin", jota joskus seuraa "Suuren synnyn (s.o. Kristuksen) syöminkihin". "Taivaallisiin" pyhimyksiin viittaa myös apua tarvitsevan loitsijan kysymys:
A. Liekö maalla ihmisiä, jumaloita taivahassa? B. Onko ilmalla imeistä, jumaloita taivosessa?
Samalla tavoin käsitettäviä lienevät vienanpuolisissa Karhulauluissa ne säkeet, joissa karhunkaato esitetään tapahtuneen:
C. Imehiksi ihmisille,
jumalille kunnioiksi.
Niinikään monikollisten paholaisten vastakohdaksi asetetut jumalat eivät voine olla muuta kuin pyhimyksiä.
D. Hiietkin yhen urohon, jumalatkin taivosessa, sovissansa suojelevi. E. Hiietkin hikoelevi, jumalatkin lämpiävi. Ei sanat sanoihin puutu.
Vielä on huomattava monikollisen jumalan rinnastaminen paikallisen Hiiden eli Hiitolan kanssa.
A. Joka on Hiiessä hiottu, jumaloissa kuuraeltu. B. Tuli Hiisi Hiitolasta, jumaloista jukkaselkä.
Monikollisuus paikallissijoissa voi kuitenkin olla vain muodollinen. Tietäjän tai noidan luona olosta tai sen luokse menosta voidaan lausua: "oli Lapinmaassa jumaloissa parantelemassaan", tai "tuli sen (siis yhden noidan) luokse jumaloihin".