[2] Islantilaisen Snorri Sturluson'in 1200-luvulla käytännöllisessä tarkoituksessa sepittämä jumalaistarullinen selostus, suorasanaisen Eddan eli runo-opin ensi osa (äskettäin suomeksikin julkaistu), tuli vasta 1600-luvulla tunnetuksi.
[3] Kolmas Maanviljelystaikoja käsittävä ilmestyi 1912 A.V. Rantasalon toimittamana.
[4] Tähän taas liittynee satalauan (kirkon?): "tulen turjalappalainen satalauan lappalaisis[t]."
[5] Tässä käy kuitenkin säe: "tulit itse Luoja loihtijaksi" ja seuraa "kaikenlaisille vioille."
[6] Mitenkä se on muodostettu, näkyy VK:n Lisistä (6:316-8): Katsoi Pohjolan tupahan, p. p., siellä miehet mettä juovat; vastaavassa kansanrunossa: Meni P. t., täällä m. m. j. (VKA 236).
[7] Suomenkarjalaisessa tarinan muunnoksessa auttaja tuo suuren tiinun sisään, panee vettä melkein täytten ja käskee sukeltaa veden alle. Ampujan luoti menee läpi ammeen pitkin veden pintaa koskematta mieheen.
[8] Kursivoidut säkeet ovat runon kirjoitettua lisättyjä.
[9] Myöskin nimitystä kuningas loitsija käyttää toisesta tietäjästä, mutta ikäänkuin siirtämällä oikeastaan itselleen kuuluvan mainesanan: "toisenko oot tietäjän tekemä, toisen kuninkaan koittelema?"
[10] Käsikirjoituksessa on sen jälkeen vielä kirjoitettu N:I:P:P:H: (Nimeen Isän, Pojan, Pyhän Hengen) ja Kaikkein syntyin summa.
[11] Toisin: arpojan l. taikurin.