[12] Muistettakoon kuitenkin se mainitun mummon taintumiskohtaus, johon liitty selitys: "kun ei noidan sanat auta, lankee hän loveen".
[13] Vrt. myös: "tämän noian noituessa, lapitessa lappalaisen."
[14] Kerran esiintyviä muunnoksia ovat: Laviatar (Gananderilla ilman oheen liitettyä runotäytettä), Luovatar, Lokahatar, ja Launavatar. Myös Ampiais-luvuissa tavataan Loviatar kyyn kertosanana: "kytke kyikeri poikiasi, Loviatar lapsiasi"; eräässä toisinnossa viimeksimainitun sanan vaikutuksesta la-alkuisena ja muutenkin vääntyneenä: Laverta.
[15] Sitäpaitsi Tulenluvussa esiintyy pari kertaa noian neito.
[16] Kerran Lauhiatar.
[17] Vrt. myös kansanpuheesa: "jotka kulkivat lovessa, panivat louheen (lovheen) ja siinä sitten saivat niitä tietoja" (Sodankylästä).
[18] Vrt. patahurja t. patavala eli pattovala (patto = rikos, rikoksellinen).
[19] Tämän sanan ovat lappalaisetkin suomalaisilta lainanneet muodoissa love ja loge (J. Fellman, Anteckningar II s. 118 ja Det skand. Litteraturselsk. Skr. VI s. 450).
[20] Kuten esim. Kant. I 42: "minä marras maan rakohon, minä toukka Tuonelahan". Inkerissä merkitsee kolo ruumisarkkua.
[21] Vrt. myös rukka sanan merkityksiä karjalanmurteessa 'vainaja' ja suomenkielessä 'raukka'.