[42] Kuitenkin on lukuun otettava mahdollinen slaavilainen kansantavan vaikutus, samoin kuin suomalaisen Pekka nimen käytäntö Pietarin toisintona.
[43] Viittaisiko siihen, että kielellisesti vielä selittämätön Ägräs sana olisi pyhimysnimienkin joukosta etsittävä?
[44] Skandinaavilaisen Freyan toisintorunoissa Horn nimitys oli luultavasti alkuaan pellavanjumalattaren. Virossa mainitaan Iina emä, joka pidetään vaatekirstussa että pellavat menestyisivät.
[45] Viron maa-emo Castrénin mukaan ei pitänyt huolta ainoastaan maan kasvuvoimasta, vaan myös naisten hedelmällisyydestä ynnä heidän syntyneistä ja syntymättömistä sikiöistään. Peterson, jonka tiedonantoon hän viittaa, lausuu kuitenkin vain sen, että Ukko antamalla sadetta ja lämpöä auttoi maaemää tälle uskottujen lasten menestymiseksi; eikä tämä lausunto ole muuta kuin arvelua.
[46] Runoissa tavataan: "mesikämmenin kävijä" ja "metsän käyjä". Sana kontia on kuitenkin myös toisin selitetty.
[47] Yhtäläinen hiiren puhuttelu tavataan sekä suomalaisilla että germaneilla.
[48] Vrt. myös metsän herra höyhenhattu ja suuri sulkain emuu.
[49] Lisätään, että palokärki on ihmisen sukua samoin kuin karhukin.
[50] Oluenkeiton unohduttua voitiin ruveta vakkoja juomaan heti, kun karhu oli kotiin tuotu, ja samalla lihoja keittämään ja syömään. Toiselta puolen on lihoja suolaamalla kauemminkin säilytetty ja syöty merkkipäivinä: mikkelinä, laskiaisena, pitkänä perjantaina tai pääsiäispäivänä. Karhunlihan suolaaminen on kuitenkin myöhäisempää. Viimein on säästeliäisyydestä karhunlihoista suurin osa lähetetty myötäväksi, itse syöty vain palanen. Vanhempi tapa oli lahjoittaa karhunlihoista köyhillekin, jotka eivät vain saaneet sanoa suurta kiitosta, koska siitä pyytäjän onni paheni.
[51] Vrt. Vienan läänin runoissa karhuntuojain kysymystä pihalla: "Onko miestä ottamahan, urosta utelemahan?"