Merkityksen siirto kuolleesta kuolemaan on sama kuin ruotsin sanassa död (en död 'kuollut', döden 'kuolema').
Kuolemaa tarkoittavan Tuonen kertosanana samoin kuin edellä kalman esiintyy tauti (vrt. UK 35: 97—8, 121-2):
Tuoni sinun korjallesi,
tauti sinun taljallesi!
Ilmeisesti kuoleman merkitys on tuonella myös säkeessä: "Tuoni tyhjästä kodista" (vrt. UK 12: 156) sekä yhtymässä Pikatuoni.
Tähän kuoleman personoimiseen ei vielä sisälly maanalaisen valtakunnan hallitsijan käsitettä. Castrén itse huomauttaa, että Tuonen puoleen tuskin milloinkaan anomisin käännytään, arvellen syyksi, etteivät mitkään rukoukset hänen säälimättömään sydämeensä vaikuta. Miten asian laita todellisuudessa on, osoittaa seuraava Tuonen herraan kohdistettu rukous:
Tule tänne, Tuonen herra, — parantamahan pahantekoja! Etpä itse pahoa tehne, poikasi teki pahoa.
Kuoleman käsittäminen pahaa tekemään tulleen Tuonelan väen hallitsijaksi ja siten pahan käsitteeseen yhdistäminen ei ole pakanuudenaikuinen enempää kuin päinvastainenkaan Tuonen ja Luojan käsitteiden rinnastaminen Viron orjan runossa:
Tuoni ikkunan avasi,
Luoja portin lonkahutti.
Lencqvistin mainitsemassa esimerkissä, jota hän on käyttänyt todistaakseen, että Tuoni oli kuoleman jumala ja Tuonelan valtias:
Joko nyt Marta merrassani,
Tuoni lienee tokeissani?