Vasta itä-Suomessa tavataan "tupa tehty Tuonelassa", joka on:
Sivulta satoa syltä, päätyviltä puolentoista.
Mutta sekin on yhtäläisesti sisustettu:
Naisten hapsilla katettu,
miesten luilla malkoeltu.
Mielikuvituksessa on silloin väikkynyt kokonainen hautausmaa yhteisasuntona.
Viimein on itäisimmässä Suomen Karjalan kolkassa Ilomantsissa sama tupa suurentunut siinä määrin, että kukon laulun ja koiran haukunnan kuulumattomuutta on käytetty mittana:
Kun kukko laessa lauloi, laulu ei kuulu lattiahan; peni haukkuvi perässä, ei ääni ovellen kuulu.
Siten kuvattu tupa ei kuitenkaan ole tehty Tuonelassa, vaan Hiitolassa eli Pohjolassa, jotka molemmat paikat, kuten saamme nähdä, ovat kristillisen helvetin vastineita.
Tosin Tuonelankin kodin käsite on lopulta laajentunut kaikkien vainajain yhteiseksi olinpaikaksi. Vienanpuolisissa Väinämöisen Tuonelanretken toisinnoissa Tuonen tyttö häntä syöttää ja juottaa:
Tuolla Tuonelan koissa,
Manalan ikimajassa.