Yksiköllinen miespuolinen haltia on harvinainen:
Onko miestä hettehessä,
umpilammissa urosta?
Myös ruotsalaiset tuntevat lähteenhaltian nimellä bäckisråd eli källrå ja erityisesti neitsyenä: källbäcksjungfrun.
Että lähteenkin haltia on vainajanhenki, on joskus nimenomaan ilmoitettu. Manalainen nousi, kun asettui lähteen päälle ja yhdeksällä leppäisellä varvulla lyötyään kolmesti nosti vettä kolmella ruumiin vasemalla kouralla, lausuen:
Nouse neito lähtehestä. hienohelma hettehestä!
Välistä näihin säkeihin liittyy selvä viittaus maanpovessa makaaviin:
Hakona makoamasta.
liekona lepeämästä.
Vainajan yhteyteen viittavat myös tiedot kosken väestä ja haltiasta. Jos sattuu joku vahinko koskessa, siinä on koskenväki.
Koskenhaltian sai puheilleen, sitomalla ruumiin pääkallon kolmea kyynärää pitkään nuoraan, jonka heitti kosken virtaan pitäin toisesta päästä kiinni. Silloin tuli koskesta ukko kysymään, mitä tahdottin.
Vedenhaltian soitto-opetus sijoitetaan miltei säännöllisesti kosken kivelle, ja välistä esiintyykin neuvojana nimenomaan koskenhaltia. Sille ei saanut mitään puhua ja uhriksi oli heitettävä hopeata sekä tullessa että mennessä, muuten se viskasi kiveltä koskeen. Tätä soitannollista koskenhaltiaa edustaa ruotsalaisten strömkarl 'virtamies' ja norjalaisten fossekallen 'koskimies'.