Tulkaa tuulesta tuulenhaltiat, maasta maanhaltiat, veestä veenhaltiat, yli puitten, alati tähtien!
Sukupuoleltaan ja iältään tuulenhaltioitakin eroitellaan
Tuulennosto-loitsuissa:
Tuulen ukko, tuulen akka,
tuulen entinen emäntä!
Myös yksistään tuuliämmän puoleen käännyttiin tuulta saadakseen. Päinvastaisessa tarkoituksessa rukoilivat hätäilevät kotonaolijat, kun joku oli merellä:
Tuuletar valea vaimo, herkeä hepajamasta!
Muuten ei johdannaista Tuuletarta enempää kuin tuulen tytärtä tavata puhuteltuna. Pelkästään runollisia muodostuksia ovat: perin tuuleen makaava "tuulen tyttö, Pohjan akka" Hammasmadon synnyssä; veitsen vieriminen taivaasta "tuulen tyttären tupesta" ja tulen synty taivosesta "Tuuliattaren tupesta"; Tuuliaisen tai Tuulettaren tuudittama puu sekä pakkasen kera syntyneitten pahojen nimittäminen Tuulettareksi ja Viimattareksi.
Toinen johdannainen Tuulikki, jota Tapion neitona puhutellaan, tulee myöhemmin esitettäväksi.
Itse tuulta voidaan puhutella samoin kuin maata ja metsää haltiainsa ohella: "tuuli puhdas, tuulen isännät, tuulen emännät" j.n.e. Niinikään yhdistetään tuulikin siitä lähteneesen tautiolentoon:
Kun lienet tuulen tuoma — ota tuuli purtehesi!
Veden ja maan tervehdysten välissä tavataan: