II 173.

Katkeria kokenut äiti soisi lastansa niistä säästyväksi, vaikkapa piennä kuolemallakin:

Tuuti lasta tuonelahan,
Nurmen alla nukkumahan,
Tuonen lasten laulatella,
Manan neitojen piellä!
Tuonen tuutunen parempi,
Manan kätkyt kaunosampi;
Tupa suuri Tuonelassa,
Manalla majat avarat.

II 178.

Wanhemmaksi tultuaan lapsi, oivallettuaan äidin rakkauden, mielellään tahtoisi sen palkita — vaikka surukseen liian myöhään huomaa ettei tuota voi. Eikä sitä rakkautta millään makseta, jos vielä äiti eläisikin. Äidin paras palkka, hänen sydämensä suurin ilo ja onni on, jos lapsen käy hyvin, jos hänestä tulee kelpo ihminen:

Millä maksan maammon maion,
Millä vaivat vanhempani?
Maksanko marjoilla kesän,
Kostan koivun jältösillä;
Ei marjat mitänä maksa,
Maammon maitojen eholla;
Ei ne kosta koivun jället,
Kosta ei koulua emoni.
Ammunko joutsenen joelta,
Wirralta vihervän linnun;
Ei se vielä sittekänä
Maksa ei maitoa emoni,
Kosta ei äitin koululoita.
Maksa Kiesus maammon maiot,
Kosta Luoja äitin koulut,
Maksa vaivat vanhempani,
Huolet kaikki kantajani.

II 154.

Äidistä tulemme lapseen, kun hän jo on kehdosta päässyt omin jaloin juoksemaan ja alkaa ilmiöiden mailmaa tajuilemaan, jota hän kuitenkin vielä vilkkaalla mielikuvastimellaan muodostelee puolittain kuvalliseksi satumailmaksi. Se on tuo herttainen aikakausi, jolloin leikki on työnä, huolet eivät paljo paina, kyyneleet kuivuvat pian. Lasten elämää kuvaapi hyvin somasti ja sattuvasti joukko leikkilauluja. Sääntöjä vailla leijaa niissä mielikuvitus, niin että laulun alussa on mahdoton arvata, mihin laulun latu päättyy. — Mutta nuo odottamattomat, usein leikilliset, naurettavat äkkimutkat luovatkin lauluille varsinaista viehätystä. Pari esimerkkiä:

Takoi seppä viikatteita,
Mitä niillä viikatteilla? —
Heiniä niittää.
Mitä niillä heinillä? —
Lampahien syöä.
Mitä niillä lampahilla? —
Willoja keritä.
Mitä niillä villoilla? —
Lankoja keträtä.
Mitä niillä langoilla? —
Sarkoja kutoa.
Mitä niillä saroilla? —
Lapsille takkia.
Mitä niillä lapsilla? —
Lastuja kantaa.
Mitä niillä lastuilla? —
Kukkoja paistaa.
Mitä niillä kukoilla? —
Herrojen syöä.
Mitä niillä herroilla? —
Keräjiä käyttämähän,
Oikeutta ottamahan.

I 211.