II 265.
Naiminen on pojalle verrattain vähemmän tärkeä kuin neidolle.
Tarvitseepa sentään hänkin kainaloisen kanansa, taloonsa emännän.
Hän kosii, tulee sulhoksi, viettää häitä — ja niistäkin asioista on
lauluilla paljo puhuttavaa.
Wähän toista laatua ovat tyttöjen laulut. On heilläkin kuvitelmansa, onnen unelmansa, mutta niissä on oma kaino, vieno, viaton värinsä. Huoletonta on elämän aamusella olo; ilo syntyy itsestänsä, riemu suuri vähäsestä.
Mitä me tytöt suremme,
Kuta hullut huutelemme?
Ei meitä veroista vieä,
Ei oteta maanotoista;
vasket vieähän veroista,
Oravaiset maanotosta.
Olkaamme tytöt yhessä,
Laulakaamme laatusasti,
Tanssikaamme taitavasti.
Tuota kullat kuuntelevi
Ulkona oven takana,
Hatut kaikki kainalossa —
Ei tohi tupahan tulla:
Tuostapa ämmät äkkäjäisi,
Koukkuleuat kokkajaisi.
II 5.
Osaapa kaunokki jo hempeyttään kerskatakin, tietäen mikä ase hänellä siinä on, vaarallinen poikain sydämenrauhalle:
Kaks' on kaunista kesällä:
Lehti puussa, ruoho maassa,
Minä kohta kolmantena,
Minä lehti liehumassa,
Minä heinä heilumassa.
Waan en huoli, huolikana
Hyvä heinä heilumahan,
Lemmenlehti liehumahan;
Ei pahat hyvästä tieä,
Ei katalat kaunihista,
Pullosuut punaverestä.
II 12.
Ei kuka hyvänsä tytölle kelpaa: