En mä huoli huitukoille,
Noille poikaruitukoille,
Nillikoille, nallikoille,
Noille naapurin nasoille. — — II 14.
Mie tahon tasaista miestä
Tasaiselle varrelleni,
Miehen riskin rinnoilleni
Kaunokaisen, vereväisen
Jääpi vaan tytöstä tästä
Monta sulhasta surulle. II 15.
Tavallisia sulhoja ylpeä neito halveksii ja yleensä pojat hänen mielestään eivät ole tyttöjen vertaisia:
Niit' on noita poikasia
Kuin on mustia sikoja,
Talvitakku porsahia.
Niin on noita poikasia,
Kuin on suolla sammakoita,
Alla virsun vinkujia.
Niin on noita neitosia,
Kuin on maalla mansikoita,
Punakukkia keolla.
Niin on noita neitosia,
Kuin on kaupungin kanoja
Eli liinalintusia.
II 19.
Kuinkas muutoin! Tytöt ovat poikia kauniimmat, sievemmät, siistimmät, jopa hurskaammatkin:
Kuului kenkien kapina,
Kautokenkien kapina;
Tytöt kirkkohon tulevat,
Leimahtavat lehterille,
Rinnan auki riehkäsevät;
Kirjan sieltä kiskasevat,
Josta virren veisaavat,
Luvut kaunihit lukevat.
Kuului löttöjen löpinä
Tuohikenkien tohina;
Pojat kirkkohan tulevat,
Kirkkomäellä melskaavat,
viinapuolikko povella,
olutkannu kainalossa;
Ei oo kirja mielessänsä,
Ei papin parahat saarnat.
Tytöt mielessä makaavi — —
II 20.
Niin — ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli — valitettavasti! —
Mutta onpa tytöllä sentään mielitiettynsäkin, jossa hänen sydämensä riippuu kiinni. Näin se kuvataan:
Onpa tietty tietyssäni,
Mesimarja mielessäni,
Lempilintu liitossani,
Jok' on mieltynyt minuhun,
Minä mieltynyt hänehen.
Hänell' on ihanat silmät,
Minulle syän suloinen.
Ei hän heittänyt minua
Eikä yksin jättänynnä;
Omaksens' on ottanunna,
Kullaksensa kutsununna,
Walkiaksensa valinnut.
Niin minä hänessä riipun,
Sekä riipun jotta kiikun,
Niinkuin lintu lehtipuussa,
Kuusen oksalla orava.