Oisko onni ostaminen,
Lykky tieltä löytäminen,
Ostaisin paremman onnen,
Pahan onnen pois panisin,
Selin seinähän sitoisin,
Päin panisin patsahasen,
Siinä vitsoin vinguttaisin,
Nahkaruoskin nalkuttaisin,
Kantaisin vilua vettä
Kovan onnen olkapäille.
I 28.
Onhan hyvä lyödä leikiksi kaikki, jos voi, ja ajatella:
Enkä huoli huolimahan;
Anna huolia hevosen,
Murehtia mustan ruunan,
Suuripäisen päivitellä.
Hevosell' on pää parempi,
Kaulasuonet kantavammat.
I 55.
Alyääpä eräs runo hyvän keinon päästä suruista, jos pitkältäkin venynee niiden jono:
Oisko seppänä setäni,
Teettäisin suruista suitset,
Päitset päivistä pahoista,
Riemut mieron riitelöistä,
Satulan kylän sanoista,
Reet on miesten reuhannoista,
Korjat naisten kuohunnoista,
Huolista hyvän heposen,
Murehista mustan ruunan;
Jolla armoton ajaisin,
Sekä kurja kierrähtäisin
Muille maille vierahille —
Saisinpa sanoilta rauhan,
Levon leuoilta pahoilta.
I 70.
Monta on surun syytä; mikä suree köyhyyttään, mikä ihmisten ynseyttä, mikä mitäkin vastusta. Siitä syntyy surujakin paljo, karttuu karttumistaan elon varrella sen loppuun asti. — Huolten paljoutta kuvaillaan näin:
Ken mun huoleni lukisi,
Apiani arvoaisi,
Se kosken kivet kokisi,
Meren aallot arvoaisi,
Lammen lumpehet lukisi,
Havut metsän haasteleisi.
Ei ole sitä hevosta
Talon suuren soimen päässä,
Joka mun huoleni vetäisi,
Mureheni muunne veisi.
Kanna korppi, huoliani,
Mureitani musta lintu!