I 52.
Köyhyyden kiusoja valittelee joku pilaakin laskien:
Pestaisinpa miekin piian,
Kun ois tuohi vaattehena,
Savi ruokana parasna;
Tahi se syömättä eläisi,
Tarkenisi vaattehitta.
Waan en nyt sanoa saata
Enkä tuota tuhma tunne,
Mi on piru piioillani,
Paha palkkalaisillani;
Ei pysy minulla piiat,
Orjat ei ne ollenkana.
I 21.
Mitäs on köyhän aitassa? Kuuleppas!
Tule kekri, joudu joulu!
Kyll' on kystä aitassamme:
Sirkan reisi, paarman jalka,
Peipposen peräpakara,
Sammakon sakarivarvas,
Sisiliskon silmäpuoli.
I 23.
Kummalliset onnen vaiheet oli sillä miehellä, joka löysi kaksi "tenkaa", osti toisella hevosen, toisella vaimon; kynti, kylvi 10 jyvää, sai siitä 100 kekoa, 1000 riihellistä; pui riihen, sai ohria paljo, keitti olutta, joi sitä jouluna, niin että vielä oli hiivassa pääsiäisenä; ajoi sitte kotiin niin että reki helisi. Waan tulipa onnen käänne, paha päivä:
Tuli hiiri, joi oluen;
Tuli tauti, vaimon tappoi,
Tuli susi, söi hevosen;
Tuli poltti kartanoni,
Jätti minun yksinäni,
Niinkuin poltetun petäjän,
Tahi karsitun katajan.