"Emme vielä ole minun ymmärtääkseni pääasiaan tulleetkaan", vastasi opettaja. "Sitä paitse tahdon mielelläni kuulla mitä järkevät ja kokeneemmat miehet ajattelevat."
"Haluaisin tietää" — haasteli Mäentausta — "mistä syystä Elias katsoo henkivakuutuksen niin hyväksi säästölippaaksi. Olin minäkin aikoinani vakuutettu, mutta luovuin siitä ja sain aika tappion. Minulle nimittäin ei tullut takaisin kuin noin kolmasosa suorittamistani rahoista. Siitä on jo parikymmentä vuotta. En minä kuitenkaan ole henkivakuutuksen vastustaja, vaan en myös ihailijakaan."
"Kertokaa minulle ensin, jos vielä muistatte, minkälainen henkivakuutus teillä oli", pyysi Eljas.
"Minä maksoin 70 markan paikkeille vuodessa ja sopimus oli, että summa maksetaan joko kuolemani jälkeen tai viimeistään 45 ikävuotta täytettyäni. Minä olisin saanut vakuutussumman nostaa tulevana vuonna, jos olisin maksujen suorittamista jatkanut."
"No, sanokaa minulle nyt, mihin säästöön olette nuo 70 markkaa sen jälkeen joka vuosi pannut?"
"Mitä? Mihinkäkö säästöön?" Enhän minä ole pannut niitä mihinkään, vaan olen käyttänyt, kuten muitakin rahojani. Kai osa on pankissa ja osa viljelyksessä. Sen minä kyllä tiedän, ett'en yhtään ole turhuuteen tuhlannut. Mutta sitä en voi sanoa, että nuo 70 markkaa olisivat erityisesti säästöön tulleet pannuiksi."
"Siinäpä sitä nyt ollaan", sanoi Eljas. "Vaikka te, setä, olette säästäväinen ja tarkka taloudessanne, ettekä tuhlaa, niin ette kuitenkaan voi näyttää mitään näkyvää tulosta semmoisen summan säästämisestä. Te ette edes voi varmuudella sanoa, onko tämä määrä tullut säästöön sijoitetuksi vaiko ei?"
"En, sitä en voi niin varmasti sanoa. Välistä on säästetty enemmän, välistä vähemmän ja kyllä joskus on tapahtunut, ett'ei mitään säästöä ole syntynyt."
"No, niin — siinäpä se juuri onkin", sanoi Eljas. "Mutta jos olisitte jatkanut vakuutusmaksujen suorittamista, olisitte varmaan tietänyt, että ainakin 70 markkaa tulee vuodessa säästetyksi. Ja varma te olisitte ollut siitäkin, että vakuutussumma kokonaisuudessaan olisi maksettu, jos olisitte sattunut kuolemaan, ja ensi tulevana vuonna se olisi ollut itsenne nostettavana. Sanokaa minulle, oletteko kartuttanut pääomaanne niin, että teillä on ensi vuonna sama määrä, kuin henkivakuutussummana olisitte saanut? Voitteko olla ihan varma siitä, että muunlaisella säästämistavallanne olette saanut kokoon samanlaisen summan ja voitteko sen tuloksen näyttää? Muutoin tuon 70 markan erottaminen ei teidän taloudessa olisi mitenkään häiritsevästi vaikuttanut, vaan päinvastoin olisi lisännyt omaisuuttanne henkivakuutussummalla. Mitäs sanotte?"
"En voi sanoa mitään. Totta puhuen täytyy tunnustaa, että olen kyllä monesti ajatellut, oliko tuo niin viisaasti tehty, kun luovuin siitä vakuutuksesta. Mutta sittenkään" — lisäsi hän itsepäisesti — "en katso teillä olevan mitään syytä haluta henkivakuutukseen, kun kerran saatte kuulla peljästyttävän esimerkin siitä tappiosta, joka vakuutuksesta luopuessa seuraa."