(T.K:lle ja T.W:lle syksyllä 1883)
Pait isänmaata, Jumalaa ja vanhempiamme Viel' yhtä ylistelemme ja kunnioitamme, Pait niitä viel' yks' lämmittää ja meitä tenhoaa Ja mielemme se valloittaa ja meitä hurmoaa.
Se vaikka tuntematon on, sen kaikki tunnemme Ja sille kaikki nöyrrymme ja siihen suljemme Kaikk' kaikki, mitä pyhäks' on meiss' arvosteltavaa — Ja siltä saamme kaikki me, se kaikki meiltä saa. —
Sit' taivaalt' usein pyydämme ja sitä anomme Ja salainen se ainiaan on meidän toivomme… Sen voim' on suuri, verraton — luo taivahaksi maan, Sen nim' on sulosointuinen — se lemmeks' sanotaan.
* * *
Lempi syntyi Jumalasta — Luojan on se huokaus — Tuolta, tuolta taivahasta Kotoisin on rakkaus.
Siksipä se onkin suuri, Siks' sen valta verraton, Ikivoimast' alkujuuri Kun sen sulolahjan on.
Lempi sydäntä kun kaksi Yhdistävi yhtenen, Silloin maa se taivahaksi muodostuvi muuttuen.
Kaiken silloin ihanaksi Näkee lempiväiset nuo, Tiet ja polut kukkivaksi Lemmen ihmevoima luo.
Päiväpaiste heill'on aina, Eikä myrsky rajumoi, Kohtaloissa riemukkaina Kaikissa he olla voi.