Lähemmäksi jumaluutta Lempensä se heidät vie; Kohden ijankaikkisuutta Rakkaushan onpi tie.
Tunne yhtyy tuntehessa, Lempi yhtyy lempehen, Sielun sieluun sulaessa, Sydän yhtyy syömmehen.
Toinen toisen täydentääpi — Kahdest' yksi tullut on. Sydän syömmen ymmärtääpi — Oi, on elo verraton!
* * *
Pois jo kesä mennyt onpi meiltä kokonansa, Visertele oksalla ei lintu laulujansa. Nurmi surkastunut on ja lehti kellastunna, Kedon kukka loistava on mullaks' muuttununna.
Mutta elonkevät Teill' on kaunihimmallansa, Kumpainenkin Teist' on vasta päässyt umpustansa — Määrätönnä karkelevi lento sielujenne, Utukuvia on täynnä vielä toivehenne.
Niin — Teill' elonkevät on ja lemmen aamurusko… Onnestanne ei Teill' ole "luulo", vaan on "usko"… Kihlatut Te ootte! — Taivas Teille aukeaapi… Lempi kukkamaailmansa Teille lahjoittaapi.
Elonkevät, lemmenkevät Teille vihannoipi, Syksy kesäks' vaihtuvi ja leivon laulu soipi. Kangastus ik'ihanuuden täyttää sydämenne, Toivo sulokuviansa kutoo lempehenne.
Autuus Teill' on toisissanne! Kirkast' elämänne Olkohon ja kirkastakaa sitä lemmellänne! Usko, Toivo, Rakkaus — ne olkoot osananne, Taivahainen armoillansa Teidän auttajanne!