"Ei soinnu laulu, jos ei kaulaa kasta", On sananpartena niin laulajoilla, Ja viinin virkistävän kuohuloilla He ehkäisevät itsens' uupumasta.
Mut minullepa tytti tuo jos soisi — Oi taivas! — suukon simahuuliltansa, Niin innon laulantaan se mulle toisi,
Jok' uhkuais', kuin virta, tulvillansa Ja runoelmiks' muuttaen se loisi Mun tunteheni aivan kokonansa…
YSTÄVÄNI.
Ah, jos vaan sinä oisit pois, Niin ei mun eiämästän' ois — Sit' aatellen jo jähmetyn Ja sydän saapi kylmän hyyn.
Kun tuuli tuima rajumoi Ja Puhur' uhkavirttä soi, Sun luonasi niin lämmint' on, Kuin paistellessa auringon.
Kuink' armast' onkaan, että saa Povensa sinuun painaltaa! Taas kuluu hetket, sujuu työ Ja rinta lämpimästi lyö.
Kun iloissasi leimuat, Niin mieltäni mun riemuitat. Ja loistehessas' kirkastun Ja innostuskin valtaa mun.
Sun seuraas' etsin ainiaan, Kun kyllästyn mä maailmaan: Muut kylmiä jos kaikki on, Mä tiedän: lämmin lempes' on.
Se hiukankaan kun hulmuilee, Pois huolten huolet pakenee… Ja aatos vallattomaks' saa Ja sydänkin se laulahtaa…