Mä vierellänsä istuen Sit' illat katson, hyväilen… Tää ystäväni verraton Mun kammarini — uuni on.
SYKSYN KUKKA.
Syksyn kukka, kaihomiellä Sua kaino katson vain, Yksinäs kun seisot siellä, Missä äsken sadottain Loistokkaana heimoasi Oli juhlapuvussaan, Päiväntähti siskojasi Lempi morsiamenaan.
Siinä, vailla loistavuutta, Vaaleana, allapäin Näet, kuinka onnetuutta Syksynilma myrskysäin Tuopi, eikä korvanasi Kukaan kuiskaa lempeään, Eikä ole kohdatasi Lemmittävää yhtäkään.
Neitokaan ei nauruhuuli Kaunistamaan rintoaan Sua poimi, länsituuli Korttas pane huojumaan: Yksin kuolla huolissasi Määrä elämäs' on vaan — Kostuta ei hautoasi Kukaan kyyneltulvallaan.
KIRKOSSA.
Hän morsiustyttönä seisoi Ja vihkimävirsi se soi. Ja Herralle kumarsi kansa Ja tuohukset leimua loi.
Ei käännä, ei liikuta päätään Hän kutrien varjoamaa. Vähän sorjaa vartaloansa Rukouksehen notkistaa.
Ja katse ol' luotuna maahan, Mut rinta se aaltosi vaan. Puna vienonen poskilla väikkyi — Kenties mitä haaveksikaan.
Hän onnesta morsion ehkä, Kun vihkimätyynylle tää Sai polveta, sydämessänsä Tuns' autuutta viehättävää.