Ilta kaunis viehättääpi, Laulun lähde uhkuaa: Sanat suuhun vierähtääpi, Sydämestä kumpuaa.
Istun tuohon mättähälle, Raidan alla piirtämään, Laulelmia ystäville Unho-yöstä siirtämään.
Ensin laulan Hiljalleni, Vienolleni viserrän, Kuikuttelen kullalleni, Immelleni liverrän.
Kerron hälle kauneutta, Luonnon lempi-eloa, Kesä-illan ihanuutta, Mailleen päivän menoa.
Kerron, miten laulurinta Lintuparvi lempivi, Miten nukkuu veden pinta, Öinen rauha henkivi.
Vielä, vielä paljon muuta Kaunolleni kuvoan: Kukkaa puhutan ja puuta — Hiljan mielen lumoan.
Niin! — No, missä lyijykynä? Paperia missä? Kas! Niitäpä en löydä minä, Vaikka etsin, — peijakas!
Omituista! unohtunna Ne on muastani pois — Sydän kun ois sanellunna, Luonto lauluja kun lois…
Tyhjyytehen kaikki meni, Unholaine laulut joi — — —: Lännen leyhkä Hiljalleni Kuiskaella niitä voi…